Vapaaksi traumasta – EMDR-silmänliikehoito

  • Miksi silmänliike tehoaa?
  • Stressireaktio muuttaa persoonaa
  • Suomessa on n. 400 EMDR-terapeuttia
  • “Olen nyt vahvempi kuin ennen”

Liikenneonnettomuus, tulipalo, ryöstö, raiskaus tai läheisen äkillinen kuolema voi olla niin traumaattinen kokemus, että siitä ei jälkeenpäin muista mitään. Silmänliikkeisiin tapahtumat ovat kuitenkin tallentuneet. EMDR-SILMÄNLIIKETERAPIA voi vapauttaa kauhukuvista.

Anne (nimi muutettu),39, istuu tuolissa viistosti terapeuttia vastapäätä ja seuraa katseellaan terapeutin edestakaisin liikkuvaa kättä. Käsi kulkee vaakasuoraan oikealta vasemmalle. Terapeutti kehottaa jatkamaan käden liikkeen seuraamista. Käsi liikkuu edestakaisin yhtäjaksoisesti noin 20 kertaa, kunnes tulee tauko, ja terapeutti tiedustelee, mitä Annessa tapahtuu. Anne tunnistaa, että pahan olon möykky rinnassa on lähtenyt liikkeelle.

Kun silmänliikkeitä eli “sormenheilutusta” jatketaan, Anne purskahtaa itkuun. Terapeutti kehottaa edelleen seuraamaan kättä. Anne ikään kuin kulkee tuskan läpi kohti kokemuksen uutta jäsentymistä.

Terapiaistunto jatkuu samaan tapaan noin puolitoista tuntia. Ennen hoidon aloittamista on sovittu, mitä käsitellään. Tämä istunto on kolmas saman trauman hoitamiseksi tarkoitettu kerta.

Anne raiskattiin 15-vuotiaana eikä hän koskaan kertonut siitä kenellekään, hän ei halunnut muistaa koko tapahtumaa. Kokemus tuli esiin Annen burn outin yhteydessä, kun pohdittiin hänen vaikeuttaan ilmaista vihan tunteita.
– Raiskaaja oli tuttu henkilö, johon olin luottanut. Raiskauksen yhteydessä hän löi minua. Olin todella kuolemanvaarassa, kuten raiskatut yleensä aina. Raiskauksen jälkeen nukuin aina kippurassa, käsi haarojen suojana. En luota enää kehenkään. Jos joku yrittää pakottaa minua johonkin, minulle tulee äärettömän paha olo.
Ennen varsinaista silmänliikehoidon aloittamista terapeutti Päivi Saarinen ja Anne keskustelivat hoitokäytännöstä. Traumaterapiassa potilas valmistellaan hyvin hoitoon mm. kertomalla mahdollisista jälkireaktioista, kuten painajaisunista tai huonosta olosta.

– Terapiaistunnossa mietitään, mikä oli pahinta kriisin aiheuttaneessa tapahtumassa. Pyysin Annea muistelemaan, mitä hän siinä tilanteessa silloin tunsi. Kysyin myös, mitä hän uskoi itsestään ja mitä hän haluaisi uskoa itsestään.
Raiskauksen uhri uskoo usein alitajuisesti olevansa jollain tavoin osasyyllinen tapahtuneeseen. Silmänliiketerapia purkaa koteloitunutta traumaa ja pyrkii poistamaan vääristyneet itsesyytökset.

Tavalliseen psykoterapiaan verrattuna ero on se, että potilaan itkiessä itkuun ei pysähdytä vaan mennään ikään kuin suoraan tuskan läpi.
Anne kertoo yllättyneensä EMDR-terapian “rajuudesta”. Hoitoistunnon jälkeen hän on usein niin väsynyt, ettei jaksa muuta kuin nukkua.

Unet ovat muuttuneet täysin. Unet ovat olleet rankkoja. Yhdessä unessa hakkasin raiskaajaani, toisessa seisoin teloitusryhmän edessä. Tunnen vahvasti, että viha on lähtenyt liikkeelle. Hoito on tuskallista, koska se provosoi kokemuksen pintaan. Mutta nyt raiskaukseen liittynyt tunnekuva on muuttunut: tajuan, että se on takanapäin ja olen selvinnyt siitä.

Annen tapaus on monisyinen, koska kyseessä on vanha trauma, joka on saanut vaikuttaa pitkään ja aiheuttaa monenlaisia seurannaisvaikutuksia. Vanhan trauman hoitaminen vaatii pitkän hoitojakson, johon liittyy paljon muutakin kuin silmänliiketerapiaa, Saarinen painottaa.

Traumaan liittyy usein kuolemanvaara
Olisi aina parempi, jos traumaattiset tilanteet voitaisiin työstää tuoreeltaan, toteaa psykoterapeutti ja psykologi Soili Poijula, joka johtaa Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskusta Oulussa. Keskus on maan ainoa psyykkisten traumojen hoitoon erikoistunut keskus ja se hoitaa koulutusta valtakunnallisesti. Apua saavat ennen kaikkea Pohjois-Suomessa asuvat.

Hoitoa vaativa trauma voi Poijulan mukaan olla mikä tahansa äkillinen negatiivinen kokemus, jolla on ollut voimakas vaikutus yksilön psyykelle. Usein sellaiseen on liittynyt kuolemanvaara. Kyseessä voi olla kolari, tulipalo, ryöstö, raiskaus, pahoinpitelyn uhriksi joutuminen, omaisen äkillinen kuolema, itsemurhan tehneen löytäminen tai panttivangiksi joutuminen. Traumaattinen kokemus voi myös olla pitkäkestoisempi tapahtuma, esimerkiksi jatkuva insesti tai muu seksuaalinen väkivalta tai toistuva pahoinpitely. Pitkäkestoisen trauman hoitotarpeen laukaisee usein jokin muu kriisi, esimerkiksi ihmissuhdeongelmat, masennus, uupumus tai alkoholin väärinkäyttö.

Tuoreet traumat ohjautuvat nykyään suoraan kriisihoidon pariin, koska Suomessakin on viime vuosina kehitetty vakavien vaaratilanteiden jälkihoitoa eli ns. debriefing-hoitoa. Esimerkiksi onnettomuuksien (vrt. Estonia) ja kuolemantapausten jälkeen paikalle yleensä tulee kriisityöryhmä, jonka kanssa trauman kokenut ihminen voi puida tapahtunutta. Tällöin on kyseessä ensimmäisten päivien shokkiapu, jonka jälkeen sovitaan jatkosta: trauman kokeneelle voidaan järjestää esimerkiksi keskustelumahdollisuus ammattiauttajan kanssa.

– Silmänliikehoitoa ei yleensä käytetä tässä vaiheessa, vaan odotetaan traumaattisen stressireaktion lievenemistä, mikä tapahtuu noin kuuden viikon kuluessa. Silmänliikkeestä on apua silloin, jos traumareaktio “jää päälle”. Tällöin ihminen on jatkuvasti jonkinlaisessa ylivireystilassa, hän seuraa ylivalppaasti ympäristöään, hänen voi olla vaikea rentoutua, hän on ärtyisä, säikkyy kovia ääniä, näkee painajaisunia tai mieleen muutoin pulpahtelee omituisia muistikuvia dramaattisesta tilanteesta.

Lisäksi häntä usein vaivaa välttämiskäyttäytyminen: hän ei voi tehdä mitään traumaattiseen tilanteeseen liittyvää, esimerkiksi kolarin uhri ei voi ajaa autoa. Yksittäisiin tuoreisiin traumoihin silmänliiketerapia tehoaa nopeasti. Usein riittää 5-10 hoitokertaa.

Miksi silmänliike tehoaa?

Kukaan ei tarkkaan tiedä, miksi EMDR toimii. Ilmeisesti EMDR:n apu liittyy siihen samaan mekanismiin, jolla psyykkinen trauma syntyy. Kun ihminen on lähellä kuolemanvaaraa, aivojen oma informaatioprosessi eli tietojenkäsittely ei toimi normaalisti vaan aivoissa syntyy ikään kuin oikosulku, Poijula selvittää.

– Kuolemanvaara laukaisee niin äärimmäisen voimakkaan tunnetilan, että tuo tunnetila vaikuttaa siihen tapaan, millä muistiaines jäsentyy aivoissa. Voimakkaat tunteet voivat jopa aiheuttaa muistihäiriöitä. Toisaalta pelon jyllätessä havainnot saattavat terävöityä ja olla paljon tarkempia kuin normaalitilassa.

– Tätä erillisen muistin osa-aluetta tukee sekin havainto, että sotaveteraaneilla on tutkimusten mukaan traumaattisista tilanteista täysin muuttumatonta muistiainesta eli he pystyvät kuvaamaan traumaattisia tilanteita yksityiskohtaisen tarkasti.

– Kliinisesti on tutkittu, että tällöin mantelitumake aktivoituu. Se lisää näiden kokemusten vahvistumista. Tällöin muistiaines ei mene sinne normaaliin päivämuistiin vaan se menee jonkinlaiseen primitiivisempään non-verbaaliseen muistiin, johon liittyvät kehoaistimukset ja tunnetilat. Jokin tietty asento, liike tai haju voi palauttaa muistetun mieleen.

Tunnetilamuistin ymmärtämistä voi auttaa se kokemus, että synnytystapahtuma – tai epämääräinen olo – tulee monen naisen mieleen oitis, kun makuuasennossa käsketään nostaa jalat ylös “telineille”. Keho muistaa asennon!

– Yksi traumojen hoidon tavoitteista on se, että traumaattinen kokemus saataisiin primitiivisestä muistista kielelliseen muistiin eli mielikuvat ja tunnetilat saataisiin purettua tarinaksi.

Kun kokemus saa sanat, sitä pystyy käsittelemään, siitä voi kertoa eikä se enää sido niin paljon energiaa. Perusperiaate on siis sama kuin kaikessa terapiassa – tiedostamattomasta sanoiksi – mutta miksi juuri silmien liikuttelu puolelta toiselle vaikuttaa?

Vaikka EMDR:ää on paljon tutkittu, sen vaikutusperiaatteista on vain oletuksia. Ilmeisesti silmänliikkeet kuuluvat kehon automaattiseen informaation sulatusprosessiin, koska REM-unessakin silmät liikkuvat nopeasti puolelta toiselle. Tämä prosessi palvelee tasapainon palauttamista ja purkaa psyykkistä kuormitusta, Poijula sanoo.

– Aivoissahan on kaikki tieto eri muistiverkostoissa ja silmien käyttö ilmeisesti auttaa uusia verkostoja yhdistymään ja kytkeytymään toisiinsa. Voisikin sanoa, että EMDR:n avulla sulatetaan se osa muistia, joka on ikään kuin jäätynyt.(Kyseessä on jotain samaa kuin siinä, että kävellessä tai liikkuessa moni ongelma ratkeaa.)

– EMDR:n avulla voidaan hoitaa myös fobioita, paniikkikohtauksia, esiintymispelkoja, ahdistusta, riippuvuutta, stressiä ja pitkittynyttä surureaktiota.

Stressireaktio muuttaa persoonaa

Traumaattisten kokemusten merkitystä persoonan kehitykselle ja hyvinvoinnille aletaan tiedostaa laajemmin vasta nyt. Vaikeus on ollut siinä, että aikaisemmin mielenterveysalan työntekijät eivät osanneet kysellä ihmisen traumahistoriaa. Trauman on yhtä hyvin voinut aiheuttaa koulukiusaaminen, koiran kuolema, riitaisa avioero – se voi olla mikä tahansa tilanne, jota muistellessa tulee epämiellyttävä olo. Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä, mikä yhdelle on trauma ja toiselle ei.

Nyt sukupuun ja perhehistorian sijasta ihmistä saatetaan pyytää miettimään omaa traumahistoriaansa.

– Ihminen voi tietämättään kärsiä traumaattisesta reaktiosta, joka on kestänyt niin pitkään, että siitä on jo muodostunut persoonallisuudenpiirre. Tällainen traumaperäinen luonteenpiirre voi olla dissosiaatio eli “häviäminen paikalta”: ihminen jatkuvasti unohtuu ajatuksiinsa kuulematta tai näkemättä ympäristöä. Myös kireys, ylivalppaus, pelot ja rentoutumisvaikeudet voivat nousta varhaisista traumoista.

Traumojen selvittely jäsentää asiat kaoottisesta möykystä erillisiksi tapahtumiksi. Asioiden välttäminen ja pois muistista pitäminen vie valtavasti sisäistä energiaa.
– Parhaiten traumaattisista kokemuksista selviävät ihmiset, jotka tekevät itse paljon asioiden työstämiseksi ja käyttävät siihen useita eri kanavia.

raumaattiseen kokemukseen saattaa myös liittyä surematonta surua: minua haavoitettiin ja sen vuoksi menetin jotain sellaista, mikä olisi kuulunut elämääni. Kun nämä asiat aukeavat ja surusta pääsee yli, elämään vapautuu uudenlaista energiaa.

Suomessa on 60 EMDR-terapeuttia

Silmänliikehoito eli EMDR (EMDR = Eye Movement Desensitization and Reprocessing eli ‘silmänliikkeen poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi’), on Suomessa ollut käytössä vasta muutamia vuosia. Soili Poijula on yksi ensimmäisiä menetelmän käyttäjiä.

Menetelmän kehitti vuonna 1987 kalifornialainen psykologian tohtori Francine Shapiro, joka huomasi silmänliikkeiden muuttuvan häiritsevien ajatusten pulpahtaessa mieleen. Hän alkoi tutkia silmänliikkeitä ja kehitti menetelmää hoitaessaan mm. Vietnamin sodan veteraaneja. Pohjoismaissa EMDR-koulutus alkoi vuonna 1994. Suomessa on tällä hetkellä noin 60 koulutettua terapeuttia.
Menetelmä on tarkoitettu ainoastaan koulutettujen mielenterveysalan ammattilaisten käyttöön, koska EMDR on aina osa laajempaa hoitoa. Se ei siis ole mikään itsenäinen terapiamuoto.

Asiakasta voidaan tavata kuukausiakin ilman EMDR-hoitoa. Silmänliikkeitä tarvitaan silloin, kun kyseessä on jollain tavoin “koteloitunut” trauma, jolle ei löydy sanallista ilmaisua tai johon liittyviä tunteita ei tunnisteta.
Raiskauksen uhri saattaa kokea, ettei hän ole ollut siinä tilanteessa läsnä: hän muistaa vain laskeneensa tapettikuvioita. Jotta tapahtumaa voitaisiin työstää eteenpäin ja surra, omat tunteet tulisi saada mukaan kokemukseen, ja siinä silmänliiketerapia auttaa, Saarinen toteaa.

Traumaperäisen stressireaktion oireita

  • Muistumia traumaattisesta tilanteesta:
    • Mieleen pulpahtelee epämiellyttäviä muistikuvia koetusta tilanteesta tai näkee toistuvia painajaisunia.
  • Välttämiskäyttäytyminen:
    • Välttää tilanteita ja paikkoja, joissa traumaattinen kokemus tapahtui. Välttää aiheesta keskustelua. Välttää ihmisiä, jotka liittyvät traumaan.
  • Jatkuva ylivireystila:
    • Tarkkailee ympäristöään ylivalppaasti. Korostunut säpsähdysreaktio. Unettomuus.
  • Tunne-elämän muutos:
    • Olo tavallista ärtyisämpi ja hermostuneempi. Ulkopuolisuuden tunteita. Mielenkiinnon vähenemistä normaaleihin asioihin ja turtumusta. Dissosiaatiota eli ajatuksiin vaipumista ja poissaolevuutta. Keskittymisvaikeuksia. Kyvyttömyyttä kokea nautintoja.
  • Häiriötila kestää yli kuukauden
  • Toimintakyky heikkenee

“Olen nyt vahvempi kuin ennen”

Panttivankina ollut psykiatrian erikoissairaanhoitaja Riitta Viitajylhä kertoo:
Yöllä näin unta kahdeksasta surmanluodista… Se miespotilaan talo, jonne olimme menossa, sijaitsi samantapaisessa paikassa. Jo aamulla tuntui vaikealta lähteä. Niin voimakas vaisto minulla oli, että käänsimme autonkin valmiiksi menosuuntaan ja jätimme ovet lukitsematta siltä varalta, että tulee kiire lähtö pois.

Molemmilla oli sellainen olo, että nyt täytyy käyttäytyä miespotilaan kanssa hyvin rauhallisesti. Alku menikin hyvin, keitimme kahvit ja juttelimme leppoisasti. Sitten mies sanoi käyvänsä vielä rannassa.

Silloin huomasin, että pyssytelineestä puuttui yksi ase ja samassa näinkin, kuinka mies tulee pyssyn kanssa sisään ja laittaa oven säppiin. Miespotilas osoitti ladatulla aseella vaimoaan ja käski hoitajia siirtymään sivummaksi, “koska nyt veri lentää ja tulee pahaa kateltavaa”.

Riitta Viitajylhä ja hänen työtoverinsa Mirva Kesälä osasivat säilyttää tilanteessa malttinsa ja istuivat rauhassa paikoillaan, vaikka sisimmässä vapisi. He yrittivät käydä miehen kanssa mahdollisimman leppoisaan sävyyn neuvotteluja ja keitellä välillä kahviakin. Reilun tunnin päästä mies kuitenkin ilmoitti, ettei täältä selviä kukaan elävänä ulos, vaan kello kuusi kaikki lähtevät mustissa arkuissa kohti hautuumaata. Kello oli tuolloin puoli neljä.

Koko ajan meidän molempien piti henkisesti ponnistella ja terästäytyä, ettei ote herpaantuisi hetkeksikään. Tunteet oli pakko siirtää sivuun ja keskittyä vain siihen, että järki pelaa. Kahvia keittäessäkin hän piti pyssyn piippua selässä. Hän oli edellisenä viikonloppuna käynyt valelemassa kaikki paikat bensalla, myrkyttänyt puut, pensaat ja kasvimaat ja laittanut bensasytykkeet talon alle valmiiksi.

Tunnit kuluivat eikä tilanne muuttunut. Riitta Viitajylhä kertoo miettineensä taivasosuutta ja lastensa tulevaisuutta.
Syyttelin myös itseäni. Miksi olen tähän työhön lähtenyt ja miksi en aamulla kuunnellut vaistojani?

Kahden tunnin päästä tilanne laukesi siten, että miehen oma poika sattui tulemaan käymään ja sai tappelun jälkeen isältään pyssyn pois. Vasta sitten kun Riitta Viitajylhä soitti poliiseja paikalle, tuli shokkireaktio ja itku. Ylimääräisen hermopaineen aiheutti vielä se, että poliisien saapuminen kesti yli kaksi tuntia. Miespotilas yritti useaan kertaan hakea toista asetta. Lopulta poliisit saapuivat. Viitajylhä ajoi kotiin ja ihmetteli jälkeenpäin, että auto oli pysynyt tiellä.
Kun työpaikan psykologi tarjosi heille kriisiapua, naiset totesivat, etteivät he mitään tarvitse. Pienen pohdinnan jälkeen he kuitenkin suostuivat tapaamisiin kriisiryhmän kanssa: tapahtumaa käytiin yhdessä läpi viitisen kertaa. Viitajylhä uskoi jo selvinneensä tapahtumasta, mutta ihmetteli ärtyisyyttään, migreeniään ja kirkumista unissaan. Yllättäen jokin tv-ohjelma saattoi laukaista traumareaktion, esimerkiksi jännityselokuvat saattoivat laukaista sellaisen itkun, josta ei ollut loppua tulla.

Marraskuussa hänelle tarjottiin mahdollisuutta kokeilla silmänliikemenetelmän vaikutusta trauman jatkohoidossa. Keskustelun jälkeen kävimme aina niitä vaikeimpia kohtia tapahtumasta läpi. Välillä tuli itkuakin, välillä rajuja tunteita. Käynnit toivat mieleeni aivan uudenlaisia asioita. Ensimmäisillä kerroilla minun täytyi varata mukaani puhdas paita, sillä hikoilin istunnon aikana niin valtavasti. Tunteet tulivat ulos. Joskus hoidon jälkeen saatoin olla koko viikonlopun surullinen, joskus taas tunsin lähteväni hyvin vahvana pois.

EMDR:stä oli selvästi minulle apua, käyntien ansioista painajaisunet jäivät pois. Samoin fyysiset oireet, kuten rytmihäiriöt ja migreeni, hävisivät. Nyt minusta tuntuu, että panttivankitapahtuma on kuin muutkin asiat. Pystyn siitä puhumaan, mutta se ei vaivaa minua. Siihen liittyviä tunteita ei enää tule mieleen. Tapahtuma ja sen jälkihoito on eheyttänyt yhtä vahvaksi tai jopa vahvemmaksi kuin ennen.

Lähde: Outi Reinola, Kotilääkäri-lehti 11/1997

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit:

Heikki Seppälä

Psykoterapeutti, perheterapeutti ET, työnohjaaja

aatosposti@outlook.com
044 317 1961

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä

Arto Kyllönen

Psykoterapeutti, perheterapeutti VET, työnohjaaja

arto.kyllonen(at)kolumbus.fi
040 5388282

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä
Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä