Unelmat – kohtaamisia perheterapiassa

Huolestutut äiti soitti ja kertoi vuolaasti pojastaan Micosta. Mico oli abiturientti ja aina pärjännyt hyvin koulussa. Nyt oli rankka tenttikausi edessä ja poikaa ei näkynyt kotona juuri lainkaan. Kaverit olivat enimmäkseen äidille outoja ja poika ei enää jutellut äidille asioistaan niin kuin ennen. Rahaakin hän tarvitsi koko ajan enemmän ja enemmän. Päässäni risteili montakin ajatusta, liittyen siihen mistä voisi olla kyse, mutta päällimmäiseksi nousi se ”tavallinen tarina” – päihteet. Sovimme äidin kanssa ajan ja sain Micon matkapuhelinnumeron, jotta voisin soittaa myös hänelle henkilökohtaisesti.

– Mico tässä moi. En juuri nyt voi jutella kanssasi face to face, mutta jätä viesti jos siltä tuntuu niin soittelen… PIIP.:
– Peltosen Anne täältä Aseman Lasten Perheasemalta. Ajattelin vaan soitella ja varmistaa, että äitisi on muistanut kertoa sinulle, että olette tulossa tänne juttelemaan ensi tiistaina klo 17.30. Jos aika ei käy niin soittele. Moi.

Viidentoista minuutin kuluttua saan vihaisen puhelun vihaiselta nuorelta mieheltä, joka ei ollut kuullutkaan mistään Perheasemasta! Ihmettelen Micolle puhelimessa, miksei äiti ole kertonut. Mico arvelee, että syy on siinä, että äiti tietää että hän ei mihinkään puhumaan lähde. Juttelemme asioista ainakin tunnin!

Tiistai-iltana vähän ennen puolta kuutta laitan teeveden kiehumaan. Pian istumme kaikki kolme melkoisen kodikkaan oloisesti teemukit käsissämme. Äiti puhuu koko ajan. Hänellä on niin kova huoli pojastaan, ettei ehdi kuunnella kun Mico yrittää sanoa jotakin väliin. Kun äiti hörppäisee teetään Mico ennättää kysyä väliin: ”Mistä sä mutsi unelmoit mun ikäsenä?” Äiti menee hiljaiseksi ja sanoo sitten olevansa täällä puhumassa Micosta ja Micon ongelmista, ei omista unelmistaan. Kehotan äitiä kuitenkin vastaamaan, kun tämä Micon mielestä selvästikin on tärkeää. Ensimmäinen käynti päättyy siihen, että äiti ja poika kertovat mistä ovat unelmoineet ja mistä unelmoivat nyt. Päällimmäiseksi jää tieto siitä, että pojan ja äidin unelmat pojan tulevaisuuden suhteen eivät kohtaa. Varataan uusi aika.

Mico ja hänen äitinsä käyvät perheasemalla yhdessä kolme kertaa ja molemmat yksinään kerran. Enimmäkseen puhutaan äidin toteutumattomista unelmista ja siitä, miten ne vaikuttavat hänen toiveisiinsa pojan tulevaisuuden suhteen. Äiti kertoo haluavansa Micolle parempaa kuin mitä on itse saanut, eivätkö kaikki äidit? Mico kertoo haluavansa eri asioita kuin äiti, mutta uskoo kasvavansa silti kunnon mieheksi. Hän haluaa vain olla onnellinen ja tasapainoinen – eivätkö kaikki nuoret? Toiskeksiviimeisellä kerralla otan puheeksi äidin huolen ja omat ajatukseni äidin ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen. Äiti kertoo, että hän ei ole huolissaan enää, paitsi sen normaalin määrän minkä kai kaikki äidit aina ovat lapsistaan. Mico sanoo, että äidille on taas helpompaa puhua, kun voi olla oma itsensä. Kumpaakin naurattaa päihde epäilyni ja totean itsekin tehneeni hätiköityjä johtopäätöksiä.

Kuuntelen tyytyväisenä kun äiti ja poika keskustelevat ja pohtivat asioita viimeisellä kerrallamme. Sanon, että heidän keskustelustaan kuului välittäminen toinen toisesta ja mietin ääneen, että on varmaankin tärkeää kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään eikä suoritustensa kautta. Molemmat sanovat, että oli hyvä kuulla että toinen välittää. Se tulee sanottua liian harvoin ääneen. Päätän istunnon kehottamalla molempia muistamaan, että toinen ei aina välttämättä kykene lukemaan toisen ajatuksia. Ääneen puhumisella ja eläytyvällä kuuntelemisella pääsee usein hankalien hetkien yli ja välttyy väärinkäsityksiltä. Kaikkia hymyilyttää. Äiti lupaa soitella uudelleen, jos siltä tuntuu. En ole kuullut heistä sen jälkeen.

Istun junassa kotimatkalla ja mietin vielä Micoa. Unelmoin kehittyväni perheterapeuttina kohti sellaista ammatillisuutta, että en niin pikaisesti tekisi johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen vaan antaisin asioille, ihmisille ja unelmille enemmän tilaa.

Talvisia terveisiä Micolle ja hänen äidilleen!

Anne Peltonen

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit:

Arto Kyllönen

Psykoterapeutti, perheterapeutti VET, työnohjaaja

arto.kyllonen(at)kolumbus.fi
040 5388282

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä
Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä