Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sisältö:

  • Johdanto
  • Mikä on sosiaalisten tilanteiden pelko?
    • Esimerkkejä pelottavista tilanteista
  • Sosiaalisten tilanteiden pelon kehittyminen
  • Sosiaalisten pelkojen tausta
  • Sosiaalisen pelon hoito
    • Psykoterapiat
    • Lääkehoito
      • Beettasalpaajat
      • Masennuslääkkeet
      • Rauhoittavat lääkkeet
  • Lopuksi

Johdanto

Puheenvuoro kiertää työpaikan palaverissa. Pian sinunkin täytyy esitellä itsesi ja kertoa työstäsi yrityksessä uusille ja arvokkaan oloisille ihmisille. Nyt on esittäytymisvuorossa jo vieressäsi istuva osastopäällikkö. Sydän takoo rinnassasi, sinua heikottaa, kurkkua kuristaa, kämmenesi hikoilevat. Vedät syvään henkeä ja toivot, että saat kurkustasi muutakin kuin vaimeaa pihinää.

Olet huomannut lehdessä avoimen työpaikan oltuasi pitkään työttömänä. Aiemmin olet monesti lähettänyt kirjallisia hakemuksia, joihin et ole saanut mitään vastausta, nyt toivotaankin yhteydenottoa puhelimitse. Alat kuvitella mielessäsi puhelinhaastattelua: itsesi ja taustasi esittely, tiukkoja kysymyksiä työurastasi, avointa arvostelua tai vaivaannuttava hiljaisuutta. Et ole koskaan kokenut olevasi luonteva puhelimessa, annat periksi ja käännät lehden sivua.

Törmäät koulun juhlissa odottamatta ihastuksesi kohteeseen. Yrität kohdata hänen katseensa, mutta pakokauhu valtaa sinut. Ajatuksesi sekoavat, polvia heikottaa ja sydän nousee kurkkuun. Kuulet sanovasi jotain täysin typerää ja töksähtävää, jonka jälkeen vastausta odottamatta siirryt sivummalle. Tunnet paljastaneesi heikkoutesi ja typeryytesi juuri kaikkein tärkeimmälle ihmiselle etkä enää koskaan kestä nähdä häntä.

Tietynlainen ahdistuneisuus sosiaalisissa tilanteissa kuuluu asiaan ja esimerkiksi lievä esiintymisjännitys on vain hyödyllistä. Vaikea jännittäminen sen sijaan voi pilata elämän hyvinkin pahasti, rajoittaa ihmissuhteita ja opiskelua tai työntekoa ja johtaa vaikeaan masennukseen tai erilaisiin riippuvuusongelmiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko on useissa tutkimuksissa todettu yleisimmäksi ahdistuneisuussairauksiksi, lähes 10 % ihmisistä kärsii siitä jossain elämänsä vaiheessa.

Sosiaalisen pelokkuuden syntyminen on selvässä yhteydessä toisaalta sisäsyntyisiin, perinnöllisiin tekijöihin, toisaalta traumaattisiin kokemuksiin, mahdollisiin laiminlyönteihin tai opittuihin käyttäytymismalleihin ja ehdollistumisiin. Koiranpentukin voi olla syntymälahjanaan joko rohkea ja avoin tai vetäytyvä ja epäluuloinen. Kovapäinen pentu kestää kasvatuksessa joskus tiukkaakin otetta, arka pentu vaatii erityisen paljon rohkaisua ja palkitsemista. Kaikki mikä vahvistaa pennun itsetuntoa, vähentää myöskin sen arkuutta tai tarvetta hädissään puolustautua.

Mikä on sosiaalisten tilanteiden pelko?

Kukaan ei pidä voimakkaasta kritiikistä tai arvostelun kohteena olemisesta ja useimmat jännittävät hieman esim. julkista esiintymistä. Lääketiede asettaa sosiaalisten tilanteiden pelko-diagnnoosin nykyään seuraavasti:

Henkilöllä on voimakas ja jatkuva pelko sellaisia tilanteita kohtaan, joissa hän joutuu kohtaamaan vieraita ihmisiä tai joutuu arvostelun kohteeksi. Hän pelkää ahdistuneisuutensa näkymistä tai tekevänsä jotain hävettävää. Ahdistuneisuus toistuu lähes aina tietyissä sosiaalisissa tilanteissa ja se saattaa saavuttaa paniikkikohtauksen asteen. Henkilö ymmärtää pelkonsa olevan aiheetonta ja liiallista. Hän välttelee pelkäämiään tilanteita tai menee niihin väkisin kokien voimakasta ahdistusta ja kärsimystä.

Esimerkkejä pelottavista tilanteista

  • Itsensä esittely uusille ihmisille
  • Oleminen muiden huomion kohteena
  • Muiden kiusoittelu ja kritiikki
  • Arvovaltaisten henkilöiden kohtaaminen
  • Kevyt jutustelu (esim. kutsuilla)
  • Kiertävä puheenvuoro (esim. seminaareissa)
  • Julkinen esiintyminen
  • Nimen kirjoittaminen muiden katsoessa
  • Asioiden hoito puhelimessa vieraiden ihmisten kanssa
  • Yleisen WC:n käyttö
  • Ruokailu muiden kanssa, “kahvikuppineuroosi”

Sosiaalinen ahdistuneisuus näyttää hyvin yleiseltä: yli puolet amerikkalaistutkimuksessa haastatelluista opiskelijoista on joskus vältellyt julkista esiintymistä, noin joka viides välttelee puheen pitämistä tai ravintolassa syömistä. Vaikeamman sosiaalisen pelokkuuden esiintyvyydeksi on saatu 2-10 % väestöstä määritelmästä riippuen.

Yleisimmin häiriö alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Lievemmissä tapauksissa pelko liittyy vain joihinkin harvoihin tilanteisiin, se ei leimaa elämää ja aiheuttaa vain kohtalaista haittaa esim. urakehitykselle työssä. Laaja-alainen sosiaalisten tilanteiden pelko haittaa lähes kaikkia ihmissuhteita ja hoitamattomana voi johtaa syvään masennukseen, päihdeongelmiin tai itsemurhaan. Laaja-alaisille peloille saattaa olla tyypillistä varhainen alkamisikä ja voimakkaampi perinnöllisyys.

Sosiaalisten tilanteiden pelon kehittyminen

Vaikea sosiaalinen pelokkuus alkaa yleisimmin 15-20 v. iässä, usein jo aiemmin on ollut nähtävissä ujoutta ja lieviä pelko-oireita. Moni aikuispotilas muistaa häiriön alkuvaiheen ja siihen liittyvän nolon tilanteen tai nöyryytetyksi tulemisen.

Monet vaikeastakin sosiaalisesta pelosta kärsivät ajattelevat kyseessä olevan vain ujouden, t.s. luonteenpiirteen, johon ei hoidolla voida vaikuttaa. Toisaalta potilaat usein häpeävät oireitaan eivätkä uskalla kertoa niistä edes lääkärille. Suurin osa potilaista tuleekin hoitoon vasta, kun mukana on masennusta, epäonnistumista työssä ja ihmissuhteissa tai alkoholi- tai lääkeongelma. Näissä tilanteissa pelon tunnustaminen olisi aina ensiarvoisen tärkeää.

Korostunut ujous voi olla nuorella kehitysvaiheeseen liittyvä, ohimenevä ilmiö, vaikka voikin haitata esim. parisuhteen aloittamista tai selviytymistä opiskelussa tai työuralla. Ujoutta ei luokitella ahdistuneisuushäiriöksi, mutta ahdistavassa tai traumaattisessa elämänvaiheessa siitä voi kehittyä varsinainen sosiaalisten tilanteiden pelko.

Sosiaalisesti pelokkaat henkilöt kärsivät yksin ja hiljaa. Usein sosiaalinen tukiverkko on heikko ja apuakin lähdetään hakemaan vasta viime hädässä. Pitkään jatkunut tilanne pahentaa usein noidankehämäisesti itseään, tilanteiden välttely estää myönteisten kokemusten karttumisen ja ajatukset omasta huonommuudesta tuntuvat saavan lisää vahvistusta.

Sosiaalisten pelkojen taustalla

Perinnöllisillä tekijöillä näyttää olevan vaikutusta useimpien mielenterveyshäiriöiden kehittymiseen. Amerikkalaisten kaksostutkimusten perusteella sosiaalisen pelokkuuden periytyvyydeksi on esitetty n. 30 %. Muilla tekijöillä on siis suuri merkitys oireiden synnyssä.

Aivotutkimusten ja hoitokokemusten perusteella vaikeassa sosiaalisessa pelokkuudessa näyttää olevan heikkoutta aivojen dopamiinivälitteisessä toiminnassa. Vaikean sosiaalisen ahdistuneisuuden hoidossa käytettävien lääkkeiden teho välittynee osittain dopamiinitoiminnan tukemisen kautta. Myös serotoniinin ja noradrenaliini-välittäjäaineilla on merkitystä ahdistusherkkyyden ja mielialan säätelyssä.

Vanhemmat psykoanalyyttiset selitysmallit näkivät sosiaalisen ahdistuneisuuden eräänlaisena “signaaliahdistuksena”, jonka taustalla olisi häiriö oidipaalisessa kehitysvaiheessa. Myöhemmin on painotettu toistuvia ja massiivisia häpeän kokemuksia ja taustalla olevia persoonallisuuden kehityksen vaikeuksia.

Käyttäytymistieteelliset teoriat ovat painottaneet ahdistuneisuuden voimakasta ehdollistumista samaan tai samantyyppiseen tilanteeseen, jossa se ensimmäisen kerran – usein hyvin traumaattisella tavalla – ilmeni. Uuden vastaavan tilanteen heikommin tai voimakkaammin tiedostettu pelokas odotus lisää oireiden ilmenemisen todennäköisyyttä. Kun tähän yhdistyy usein välttämiskäyttäytyminen joko konkreettisena tilanteiden välttelynä tai jatkuvana rauhoittaviin lääkkeisiin tai alkoholiin turvautumisena, potilas vähitellen menettää mahdollisuuden saavuttaa uusia myönteisiä ja itsetuntoa korjaavia kokemuksia. Lapsuudessa ja nuoruudessa alkanut pelokkuus heikentää todellisten sosiaalisten taitojen kehitystä, jota muut nuoret edelleen voivat haavoittavasti kritisoida.

Kognitiivisen psykoterapian teoriat ovat lisänneet selvästi sosiaalisen ahdistuksen psykoterapian keinoja. Niissä jännittäminen nähdään lapsuudessa ja nuoruudessa kehittyvien haitallisten ajattelumallien tuloksena. Niin kutsutut automaattiset ajatukset ovat jännitystilanteessa aktivoituvia, itselle haitallisia uskomuksia ja ennakkoluuloja esim. muiden ihmisten kriittisyydestä ja vihamielisyydestä. Jännittäjille nähdään terapian yhteydessä hyvin monenlaisia, nimenomaan heille tyypillisiä ajattelumalleja, jotka aikaa myöten potilaan omassa ajatusmaailmassa näyttävät osoittautuvan yhä selvemmin toisiksi. Myös fyysisten jännitysoireiden jatkuva tarkastelu ja hallinnan yritykset saattavat muodostua osaksi ongelmaa, esim. sinänsä myönteiset rentoutus- ja hengitystekniikat tavallaan myös lisäävät itsetarkkailua. Parasta olisi, jos potilas voisi vähitellen unohtaa jännitysoireensa eikä vain jatkuvasti hallita niitä esim. rentoutuksella tai tilannekohtaisella lääkityksellä.

Sosiaalisen pelon hoito

Psykoterapia

Käyttäytymisteorioihin ja kognitiiviseen psykologiaan perustuvat terapiat ovat useissa laajoissa tutkimuksissa osoitettu hyödyllisiksi sosiaalisten pelkojen hoidossa. Melko lyhyetkin yksilö- tai ryhmäterapiat näyttävät parhaimmillaan toimivan erinomaisesti muuten terveiden potilaiden kapea-alaisissa jännittämisoireissa. Tällöin hoitotulokset myös näyttäisivät säilyvän pitkään terapian jälkeen. Pitkiä terapioita näytettäisiin tarvittavan laaja-alaisen ja usein hyvin pitkäaikaisen pelokkuuden hoidossa, etenkin jos mukana on jo masennusta, vaikeita työ- ja ihmissuhdeongelmia tai alkoholi- tai lääkeriippuvuutta.

Pelkojen hoidossa lyhytterapia pyritään pitämään hyvin jäsennettynä ja tavoitehakuisena. Tyypillisimmät pelottavat tilanteet luetteloidaan ja järjestetään helpoimmasta vaikeampaan. Tilanteissa aktivoituvat automaattiset ajatukset jäsennetään lauseiksi ja tarkastellaan niiden todenmukaisuutta ja ajattelutavan säilyttämisen tai muuttamisen hyötyjä ja haittoja. Tässä käytetään apuna kirjallisia kotitehtäviä esim. edellisen viikon jännittäviin tilanteisiin liittyen. Ryhmä muotoisessa terapiassa usein ryhmän antama tuki tilanteiden vähittäisessä voittamisessa muodostuu tärkeäksi: aluksi voidaan terapiatunnin jälkeen käydä yhdessä kahville, terapian lopuksi voidaan vaikka suunnitella yhdessä ulkomaan matka.

Lääkehoito

Beettasalpaajat

Beettasalpaajat ovat adrenaliinin vaikutuksia kohde-elimissä (esim. sydän, lihaksisto) vähentäviä, alunperin sydän ja verisuonitautien hoitoon kehitettyjä riippuvuutta aiheuttamattomia lääkkeitä. Niillä on mahdollista kontrolloida kiusallisia sydämentykytys- ja vapinaoireita lamaamatta ihmistä psyykkisesti. Monet muusikot, luentojen pitäjät tai julkiset esiintyjät ovat saaneet niistä apua “ramppikuumeen” hallintaan, samoin moni jännittynyt miniä saa tiukemman otteen kahvikupistaan anopin 70-vuotispäivillä.

Ainakaan yksinään niistä ei ole riittävää apua kovin laaja-alaisen jännittyneisyyden hoidossa. Beettasalpaajilla ei ole suoraa ahdistusta lieventävää vaikutusta, masennusoireita voi jatkuvampi beetasalpaajalääkitys pahentaa. Yleisimpiä sivuoireita ovat isommilla annoksilla ja jatkuvassa käytössä maksimaalisen fyysisen suorituskyvyn lasku, seksiongelmat, ääreisverenkierron häiriöt tai verenpaineen lasku (huimausta etenkin hoikilla tytöillä).

Masennuslääkkeet

Masennuslääkkeitä pidetään nykyään ensisijaisvalinta vaikeassa, pitkäaikaisessa ja moniin tilanteisiin yleistyneessä sosiaalisessa pelokkuudessa. Etenkin dopamiini- ja serotoniinitoimintaa kohentavat lääkkeet lisäävät sosiaalista aktiivisuutta ja spontaanisuus, vähentävät itsetarkkailua ja tilanteiden etukäteismurehtimista sekä hillitsevät paniikkireaktioita. Vaikutus alkaa vähitellen ja saavuttaa huippunsa vasta 2-3 kuukauden kuluessa. Ensimmäisenä vaikutus huomattiin vanhoilla ja erittäin vahvoilla masennuslääkkeillä, myöhemmin vaikutus todettiin uudenaikaisilla lääkkeillä.

Hoidolla voidaan auttaa potilasta pahimman tilanteen yli esim. 4-6 kk ajan tai pitempikestoisemmassa tilanteessa sitä voidaan käyttää hyvinkin pitkään. Pitkäkestoisessa pelokkuudessa tilanteeseen liittyy erittäin usein myös masennusta, joihin lääkkeillä siis myös on tehoa.

Masennuslääkkeisiin ei tule kemiallista riippuvuutta. Masennuslääkkeet toimivat usein erinomaisena tukena psykoterapialle ja omaehtoiselle tilanteisiin totuttautumiselle. Potilas ei koe olevansa lääkkeestä riippuvainen ja riittävän pitkä hoito ohjaa potilaan elämän aivan uusille urille: aiemmin mahdottomat asiat ja tilanteet tulevat vähitellen helpoiksi ja tutuiksi, sosiaaliset taidot karttuvat, itsetunto, minäkuva ja ihmissuhteiden mallit korjaantuvat. Tällä tavalla opitut asiat tulevat helpommiksi myös lääkityksestä luopumisen jälkeen.

Myönteiset vaikutukset alkavat vasta viikkojen kuluessa, aivan alkuvaiheessa voi ahdistus jopa pahentua. Muita mahdollisia sivuvaikutuksia ovat mm. alkuvaiheen univaikeudet, päänsärky, väsymys ja pahoinvointi. Vakavia sisuvaikutuksia esiintyy hyvin harvoin. Yhteisvaikutuksia kohtuullisen alkoholinkäytön kanssa ei juuri esiinny, mutta säännöllisempi alkoholinkäyttö heikentää selvästi masennuslääkkeiden tehoa.

Rauhoittavat lääkkeet

Nykyään rauhoittavina lääkkeinä käytetään lähes yksinomaan bentsodiatsepiinejä. Varsinaisia kunnollisia tutkimustuloksia rauhoittavien lääkkeiden tehosta sosiaalisissa peloissa on hyvin vähän, vaikka niitä edelleen käytetään runsaasti monenlaisen ahdistuneisuuden hoidossa. Rauhoittaviin lääkkeisiin liittyy aina tottumisriski, isoilla annoksilla ne huonontavat henkistä suorituskykyä esim. esiintymistilanteissa ne eivät hoida vaikeaan pelokkuuteen kovin usein liittyvää masennusta. Iäkkäimmillä ihmisillä ne lisäksi altistavat muistihäiriöille ja kaatumisille. Haittojensa takia ne tulisi säästääkin vaikeimman sosiaalisen pelokkuuden pahimpiin kriisivaiheisiin. Paras näyttö tehosta sosiaaliseen pelokkuuteen on saatu alpratsolaamilla ja klonatsepaamilla.

Lopuksi

Lievä jännitys ja perhoset vatsassa kuuluvat elämään. Vaativissa tilanteissa rutiinit, harjoittelu ja oikeat asenteet usein riittävät. Muutamalla prosentilla ihmisistä jännittäminen muuttuu keskeiseksi osaksi elämää, jatkuvaksi taakaksi, joka rajoittaa kaikkea tekemistä, saattaa vaikeuttaa työelämää tai ihmissuhteita tai johtaa masennukseen tai päihdeongelmiin.

Uudenaikaiset terapiat ja lääkehoidot voivat tällöin olla auttamassa aivan uudenlaisen elämän alkuun. Avun hakeminen kannattaa.

Lähde: Jukka Turtonen, GlaxoSmithKline

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit:

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä