Paniikkihäiriö

Sisältö:

  • Lukijalle
  • Oireet
  • Mistä paniikkihäiriö johtuu?
  • Paniikkihäiriön alku
  • Esimerkkejä katastrofitulkinnasta
  • Oireiden muuttuminen krooniseksi
  • Ulos noidankehästä
  • Masennuslääkkeitä, käyttöalueena paniikkioireet
  • Ahdistuksen kehämallihoidon tasot
  • Paniikki hoidossa huomioitavaa

Lukijalle

Ahdistuneisuus kuuluu elämään. Oikealla varovaisuudella tai huolestuneisuudella vältämme huonot ratkaisut, varomattomuuden seuraukset tai jopa terveyden vaarantamisen. Myös kyky paniikkireaktioon on yleensä hyödyllinen, niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Toimintakykyä haittaavasta tai lamaavasta ahdistuneisuudesta voi kehittyä ongelma, joka hoitamattomana johtaa työkyvyttömyyteen, riippuvuusongelmiin ja masennukseen; pahimmassa tapauksessa itsemurhaan. Tällaisista pitkäaikaisista ja pahenemaan taipuvaisista ahdistuneisuutta kutsutaan nykyisessä sairausluokituksessa ahdistuneisuushäiriöksi. Yksi poikkeavan ahdistuneisuuden muoto on paniikkihäiriö.

Oireet

Kohtaus alkaa räjähdyksestä ja pahenee nopeasti täydeksi pakokauhuksi. Henkisinä oireina on usein kuoleman, hallinnan menettämisen tai ”sekoamisen” pelko. Samaan aikaan ruumiilliset oireet tuntuvat voimakkaina: sydämentykytys, vapina, kylmät ja kuumat aallot, heikotus, pyörrytys, hikoilu, silmäterien laajeneminen, vatsaoireet ja ilman loppumisen tunne. Liikahengitys saattaa laskea veren happamuusastetta, jolloin se aiheuttaa puutumista ja pistelyä etenkin suun ympärillä ja käsiin. Jälkioireena on usein voimakas väsymys, hämmennys ja huolestuneisuus. Useimmat paniikkihäiriöpotilaat pystyvät kuvailemaan ensimmäiset paniikkikohtauksensa hyvin tarkasti.

Itsetarkkailusta kierteeseen
Toistuessaan kohtaukset johtavat usein hyvin nopeasti itsetarkkailuun ja perusjännittyneisyyden lisääntymiseen. Tämä saattaa johtaa kauhun kierteeseen, jossa itsetarkkailu ja katastrofimielikuvat lisäävät edelleen ahdistuneisuutta: kehittyy paniikkihäiriö.

Paniikkihäiriön oireita

  • Sydämentykytys, rintatuntemukset
  • Ilman loppumisen tunne
  • Hikoilu, kylmät ja kuumat aallot
  • Vapina, tärinä
  • Huimaus, heikotus
  • Epätodellinen olo
  • Kuolemanpelko
  • Kontrollin menettämisen pelko, sekoamisen pelko

Mistä paniikkihäiriö johtuu?

Lähes sadan vuoden ajan on psykiatrisessa kirjallisuudessa kuvailtu paniikkipotilaita ja pohdittu syitä heidän ongelmaansa. Vanhemmat teoriat painottivat pääasiassa ristiriitoja ja traumoja potilaan lapsuudessa, mutta pitkätkin menneisyyttä tutkivat hoidot eivät juuri näytä vaikuttavan paniikkipotilaiden kohtauksiin.

Myöhemmin psykologiset teoriat ovat korostaneet ahdistuneisuuden kehämäistä ja itseään ruokkivaa luonnetta: merkittävin seuraavan kohtauksen laukaiseva ajatus potilaan mielessä on nimenomaan uuden kohtauksen pelko. Juuri kaoottinen hämmennys ja oireiden katastrofaalinen tulkinta ovat paniikkipotilaalle tyypillisiä. Siksi ensi kontaktit ammattiauttajiin ovat tärkeitä.

Alkuvaiheessa potilas tarvitsee rauhallisen ja seikkaperäisen selvityksen oireistaan ja niiden syistä. Usein vaaditaan lääkehoitoa oireiden nopeaan hallintaan ja jatkossa yksilö-, perhe tai ryhmäterapiaa esim. vääristyneiden arvojen, ajattelutapojen tai ihmissuhteiden hoitoon.

Paniikkihäiriö Suomessa
Suomen tautiluokituksessa paniikkihäiriö on mainittu vuodesta 1987. Uusien tarkempien diagnoosiluokitusten avulla ahdistuneisuus häiriöiden lääketieteellinen tutkimus on kehittynyt huomattavasti. Eri arvioiden mukaan paniikkihäiriöitä esiintyy 2-4%:lla väestöstä. Usein se sekoittuu muihin ahdistuneisuushäiriöihin ja masennukseen.

Perintötekijöiden vaikutus
Taipumus paniikkioireisiin on osittain perinnöllistä: vaikeampia paniikkihäiriö esiintyy usein suvuittain tai samoissa suvuissa masennussairauden, pakkomielteiden, syömishäiriöiden ja alkoholismin kanssa. Paniikkialttiit ihmiset ja heidän lähisukulaisensa ovat myös muita alttiimpia reagoimaan paniikilla ja liikahengityksellä joihinkin kemiallisiin ärsykkeisiin, kuten veren happo-emästasapainon häiriöihin ja sisäelinhermostoa kiihottaviin aiheisiin (mm. kofeiini, adrenaliinin kaltaisesti vaikuttavat aineet).

Perinnöllistä alttiutta paniikkireaktioihin voisi verrata autoon, jossa on moottorin kokoon nähden pieni jäähdyttäjä. Paniikkikeskusta (locus coeruleus) jäähdyttävät serotoniinia hermovälittäjäaineenaan käyttävät raphe-tumakeet aivoissa. Useimmissa tilanteissa (tasaisella ajettaessa) jäähdytys riittää, mutta henkisessä (menetykset, paineet) tai kemiallisessa paineessa (sairaudet, kahvi, alkoholi, lääkkeet) alkaa jäähdytys kiehua ja tuottaa paniikkioireita. Myös taipumus masennukseen, pakko-oireisiin tai syömishäiriöihin saattaa lähinnä välittyä heikon serotoniinitoiminnan kautta.

Paniikkihäiriön alku

Etenkin alussa henkilö kokee kohtaukset täysin selittämättöminä, ja hän näkee harvoin niiden yhteyttä em. tekijöihin. Mielessä on vain kaoottinen kauhu ja hämmennys. Usein paikat tai tilanteet, joissa kohtaus on tullut muuttuvat pelottaviksi ja niitä vältellään. Katastrofitulkinta voi johtaa monenlaisiin kauhukuviin.

  • Pekan veli on vuosia sitten kuollut sydänkohtaukseen. Nyt Pekka krapulaisena aamukahvin ja -tupakan jälkeen saa sydämentykytyksiä. ”Nyt se taitaa olla menoa, apua!”, ajattelee Pekka mielessään.
  • Pitkällä lennolla koneen kapteeni kokee tehneensä liikaa töitä. Mieltä painaa myös riitely kotona ja aikaeroväsymys, jota hän on hoitanut pannullisella kahvia. Äkkiä hän alkaa voida huonosti. ”Pystynkö ohjaamaan, putoaako kone, huomaavatko muut tärinäni?”
  • Perhepäivähoitaja on omakotitalossaan maalla ilman autoa. ”Hoitolapset huutavat, niin kuin omatkin koko viime yön. Selkäsärkyyn pitää ottaa kovaa särkylääkettä, jotta jaksaisi nostella lapsia. Flunssakin on tulossa, mutta onneksi on sitä vahvaa yskänlääkettä. Nyt iski hiki pintaan, vaihdevuodetkin taitaa tulla. En kestä enää, seinät kaatuvat päälle. Kuka kutsuu apua, jos alan aivan sekoilla, enkä osaa hoitaa lapsia?”
  • ”Onhan se hienoa, kun Matti sai sen osastopäällikön paikan, mutta tätä edustamista ei aina jaksaisi. Täällä on sitten huono ilmakin ja tuo japanilainenkin vain katsoo pitkään, onko tämä mekko jotenkin kummallisen näköinen. Nyt tämä kuppi kyllä putoaa, ei kai. Matti, mennään pois!”

Oireiden muuttuminen krooniseksi

Toistuvat kohtaukset johtavat jatkuvaan jännitykseen ja huoleen. Koko elimistö on stressaantunut eikä yölläkään pysty rentoutumaan, mistä seuraa nukahtamisvaikeuksia ja heräilyä. Uupumus, pessimistiset tulevaisuudenkuvat ja itsetunnon romahtaminen johtavat kohti epätoivoista masennusta. Välttely, riippuvuus läheisistä, pakeneminen huonolla omallatunnolla otettuihin lääkkeisiin tai lisääntyvään alkoholinkäyttöön masentaa edelleen. Tästä seuraa työ- ja kotivaikeuksia. Läheiset ovat helposti omassa ahdistuksessaan tuomitsevia tai moralisoivia ja näkevät esim. vain lääke- tai alkoholiongelman.

Joskus suhde ammattiauttajiin voi olla hankala kovin vaihtelevien tulkintojen ja neuvojen takia. Pahimmassa tapauksessa ohjeet tai kommentit vastaanotolla voivat kaiken kauhun keskellä olla hyvinkin hämmentäviä.

  • Kohtauksen yhteydessä ensiavussa: ”kaikki on kunnossa, ei teillä ole mitään aihetta huoleen”

Joskus varmasti tuntuu silti, että: ”Kukaan, ei edes lääkäri, ymmärrä minua”. On kuitenkin ymmärrettävää, että joskus ammattiauttajan on vaikeata heti tunnistaa paniikkihäiriö lievemmästä ahdistuksesta. Tällöin asiantuntija saattaa vähätellä vaivaasi, koska hän todellakin uskoo, että olet ehkä vähän väsynyt mutta kunnossa. Jotta pääsisit nopeasti tilanteen yli, hän saattaa antaa sinulle vähän rauhoittavaa lääkettä. On hyvä kuitenkin muistaa, että rauhoittavien lääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaa johtaa tottumiseen, jopa riippuvuuteen. Ammattiauttajat hoitavat sinua parhaansa mukaan. Nyt kun paniikkihäiriöstä on enemmän tietoa, on todennäköisempää, että oireesi tulkitaan oikein.

Ulos noidankehästä

Kroonistumattomassa paniikkihäiriössä riittää melko lyhyt hoito. Oireiden vaarattomuuden ja fysiologisen mekanismin ymmärtäminen on hoidon ensimmäinen askel.

Oirehistorian voi jälkeenpäin kartoittaa usein tarkasti ja selittämätön muuttuukin ymmärrettäväksi. Laukaisevat henkiset tekijät vaativat terapeuttisia keskusteluja. Ruumiilliset sairaudet tai lääkitykset ovat voineet laukaista paniikkioireita, jolloin syy-yhteyden osoittaminen helpottaa. Elämäntapoihin (kahvi, alkoholi, lepo, liikunta) voi jokainen itse vaikuttaa usein näiden tervehdyttämisen vaikutus ei anna täyttä tehoaan, jos kahvin ja alkoholin käyttö on turhan runsasta.

Pitkään jatkuneeseen paniikkihäiriöön ei pelkkä tieto riitä. Mukana on usein sellainen ongelmavyyhti ja masennus, että jokainen osa-alue vaatii oman huomionsa. Välitön tavoite on oireiden hallinta; ennen kaikkea pahat paniikit pitäisi saada lääkityksellä pois. Vain muutamat rauhoittavat lääkkeet (alpratsolaami, klonatsepaami) tehoavat kunnolla varsinaisiin paniikkikohtauksiin, vaikka useat muutkin tehoavat yleiseen jännitykseen ja kohtauksen pelkoon. Vaikean paniikkioireilun alkuvaiheessa ei ole syytä liikaa vältellä ensiapulääkitystä, jos kokonaishoito muuten on kunnossa. Jo tietoisuus oireiden hallinnan mahdollisuudesta usein rauhoittaa potilasta.

Syynä pitkittyvään rauhoittavaan lääkitykseen (yli 4-6 kk) saattaa toki olla potilaan oireherkkyyden voimakkuus, mutta usein myös puutteellinen muu hoito. Paniikkipotilaan masennus, riippuvuusongelmat, koti- ja työvaikeudet voivat pitkittää paranemista ellei niitä huomioida hoidossa.

Usein keskeinen hoidon osa on masennuksen lääkehoito. Sen tavoitteena on depressiohoidon lisäksi auttaa aivoja vähitellen ”jäähdyttämään” koko paniikkimekanismia ja saattaa paniikkikynnys normaaliksi, ettei vääriä hälytyksiä tulisi. Hoito aloitetaan usein serotoniinitoimintaa tukevalla lääkkeellä varovasti annosta nostaen sen hyödyn voi usein kunnolla arvioida vasta useamman kuukauden kuluttua. Alussa ahdistus voi jopa pahentua – tuolloin ei hyvin toimivassa hoitosuhteessa kannata rauhoittavaakaan lääkitystä liikaa välttää. Vanhoilla lääkkeillä muita yleisimpiä sivuvaikutuksia olivat väsymys, suun kuivuminen ja huimaus, uudemmilla lähinnä hoidon alkuvaiheessa pahoinvointi ja päänsärky.

Vaikka depressiolääkityksen tehoa joutuisikin odottamaan pitkään (2-6 viikkoa), on se usein laadullisesti erilaista kuin hoidettaessa rauhoittavilla lääkkeillä. Useat potilaat kokevat ensin mielialan nousun, muut asiat alkavat kiinnostaa, paniikkikohtaukset lieventyvät ja harvenevat. Monessa tapauksessa päästään täydelliseen kohtaushallintaan, jatkuva itsetarkkailu ja ponnistelu vaihtuu itsetunnon vahvistumiseen sekä kohtauksen unohtamiseen.

Masennuslääkityksen kesto vaihtelee yksilöllisesti, kuten varsinaisessa depressiossakin. Tutkimusten mukaan 1 1/2 vuoden hoidon jälkeen vaivan uusiutuminen oli vähäisempää kuin 1/2 vuoden hoidon jälkeen. Masennuslääkitystä ei kannata lopettaa liian varhain. Toipumisajan pituus riippuu vaivanneen ahdistuneisuushäiriön kestosta. Kymmeniä vuosia kestänyttä ahdistuneisuutta ja pelkoa ei hetkessä poisteta. Usein masennuslääkitys unohtuu itsestään, jos riittävä etäisyys pelkoihin on saatu.

Paniikkihäiriöitä voi ja täytyy hoitaa. Lääkärisi suunnittelee sinulle hoito- ja kuntoutusohjelman. älä karta lääkehoitoa, mieti elämäntapojesi säännöllisyyttä. Tarvittaessa hakeudu tiiviimpään terapiaan.

Ahdistuksen kehämallihoidon tasot

  • Oireiden tulkinta: tieto – syvemmät omakohtaiset merkitykset
  • Limbinen järjestelmä, tunteet: psykoterapia, rentoutus, lääkkeet
  • Locus Coereleus: alpratsolaami, klonatsepaami
  • Raphe-tumakkeet: ahdistuksen jäähdytys ilman riippuvuusriskiä
  • Adrenaliiniherkkyys elimistössä: fyysinen kunto, beetasalpaajat

Paniikkihäiriön hoidossa huomioitavaa

  • Oireiden fysiologia, syyt ja vaarattomuus ymmärrettävä
  • Oireiden sisäiset merkitykset: läheisten suhtautuminen, painostava elämäntilanne, kohtuuttomat ulkoiset tai sisäiset vaatimukset
  • Asenteiden tai elämäntilanteen historia, kroonistuneet asenne- tai ihmissuhdeongelmat, riippuvuudet: pitkä yksilöterapia, perheterapia, ryhmäterapia
  • Oirehallinta: elämäntavat, elämänhallinta, ensiapulääkitys
  • Pitkäaikaishoito: mielialalääkitys kohtausten hallinnan ja unohtamisen tukena

Lähde: Jukka Turtonen, GlaxoSmithKline

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit:

Arto Kyllönen

Psykoterapeutti, perheterapeutti VET, työnohjaaja

arto.kyllonen(at)kolumbus.fi
040 5388282

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä
Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä