Mikä on turvallista? – kohtaamisia perheterapiassa

Olimme sopineet edellisellä kerralla, että nyt Mari pääsisi itse piirtämään. Tai että ainakin enemmän hänen ehdoillaan voitaisiin edetä tällä kertaa. Äiti ja tytär tulivat sovitusti ja eväät mukanaan niin kuin aina ennenkin. Jokin Marin tavassa heittäytyä sohvalle kertoi, että hän koki paikan turvalliseksi. Kerran Mari oli sanonut, että on hyvä, että on sellainen paikka, missä äiti uskaltaa itkeä! Äiti oli ajatellut, ettei voi itkeä Marin aikana koska lapselle voi tulla siitä turvaton olo. Vakuutimme, että lapsi voi kokea turvattomuutta jos huomaa, että aikuinen ei uskalla päästää suruaan ulos. Mutta kun tämä on pelkoitkua! Minua pelottaa, että jos se tulee taas uhkailemaan ja tekee Marille jotain….

Oli siis sovittu, että nyt tehdään ”turvallisuuskartta”. Kootaan isolle paperille niitä asioita joista tulee turvallinen olo. Mistä tulee turvallinen olo Marille, mistä äidille? Mari organisoi niin, että hän istuu sohvalla ja kertoo, sekä vastailee kysymyksiini, työparini piirtää taululle Marin kertoman mukaan ja äiti kuuntelee. Sopii meille. Ensimmäiseksi Mari sanoo, että on turvallista kun on ovi ja ovessa lukko. Myös se on turvallista kun asuu kerrostalossa ja ylimmässä kerroksessa. Ukonilmallakaan ei pelota kun on ukkosenjohdatin. Sitten Mari kertoo, että puhelin on turvallinen kun sillä voi soittaa äidille tai vaikka poliisille. Niin ja poliisi on turvallinen. Ja äiti.

Entä isä? Mari on hiljaa pitkään. Hän miettii. Äiti on myös hiljaa ja surullisen näköinen. Sitten Marin ilme kirkastuu. ”Isä on turvallinen silloin kun ei ole kipeä!”, Mari hihkaisee. Isä sairastaa alkoholismia. Hän on aika paljon ollut sairaana viimeaikoina eikä ole asunut pitkään aikaan enää Marin ja äidin kanssa. Kun isä on oikein sairas hän ei ymmärrä mitä tekee ja on ollut joskus todella ilkeä äidille. Se pelottaa Maria. Mutta kun isä on tavallinen, eikä ole kipeä, niin silloin isä on turvallinen kun on niin vahva, että jaksaa kantaa Maria vaikka kilometrin jos Mari väsyy. Jos isä on kipeä niin silloin Mari ei halua olla isän kanssa. Silloin isä on pelottava eikä yhtään turvallinen.

Isolle paperille piirretään korkea talo, jossa on vahva ovi ja iso lukko. Avaimet piirretään Marin kaulaan roikkumaan ja äidin kassiin. Taloon piirretään ukkosen johdatin ja kaikkiin ikkunoihin hienot verhot. Piirretään myös kaksi matkapuhelinta ja iloinen äidin kuva. Poliisi auto piirretään talon eteen. Ison paperin yhteen kulmaan piirretään kaksi isän kuvaa. Toinen on kipeä isä. Sen tietää ilmeestä ja siitä, että vieressä on iso viinapullo. Kipeän isän päälle piirretään mustalla rasti. Toinen isän kuva on iloinen ja tavallinen ja se on turvallinen. Siihen piirretään viereen pieni sydän.

Eikö äitikin ole joskus vihainen? Mari miettii. On, mutta on äiti on tavallinen vihainen. Äidiltä voi pyytää anteeksi. Äiti haluaa aina sopia riidat. Äitikin huutaa, mutta ei koskaan lyö. Äiti ei ole pelottava kun äiti ei ole kipeä vaan välillä vähän vihainen. Piirretään siihen toinen äiti joka on kiukkuinen, mutta ei rastia päälle.

On surullista kun isäsi on kipeä ja sinun ja äidin täytyy pelätä. Mitä sinä teet silloin kun on surullista? Mari katsoo äitiä ja miettii. En tee mitään. En edes läksyjä. Joskus soitan mummille. Mutta mummin kanssa ei voi jutella puhelimessa kun se ei kuule kunnolla. Ei aina tiedä onko se siellä. Minua pelottaa silloin kun äitiäkin pelottaa. Joskus me itketään yhdessä kun me ollaan niin surullisia. Minä en tiedä saanko itkeä jos äiti ei itke, niin silloin itken vaikka peiton alla ihan hiljaa. Sitten äiti tuo nenäliinan ja kysyy haluanko tulla sen viereen nukkumaan. En aina halua, mutta joskus se helpottaa ja sitten ei olla enää niin surullisia. Täällä on tänään vähän surullista. Saanko nyt piirtää vaikka hevosia?

Mari saa puhtaan ison paperin ja asettuu lattialle piirtämään hevosia. Äitiä itkettää. Kyllä Mari on viisas pieni tyttö. Olisiko helpompaa jos puhuttaisiin ääneen enemmän siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Että aikuisillakin on niitä? Äitiä itkettää vielä enemmän. Hän sanoo olevansa hyvin yksinäinen ja väsynyt. Väsynyt pelkäämään? Mietimme yhdessä mitä kuvia tulisi äidin turvallisuus kuvaan. Niitä on loppujen lopuksi aika paljon. Toiset samoja kuin Marilla. Niitä ei kuitenkaan piirretä. Jutellaan vaan.

Mari saa kuvansa valmiiksi juuri kun yhteinen aikamme päättyy. Sovitaan uusi käynti ja Mari ottaa turvallisuus kuvan ja heppakuvan mukaan kotiin. Heppakuvassa on kolme hevosta. Yksi iso ja yksi pieni ovat aitauksessa. Kolmas, kaikkein isoin on aitauksen ulkopuolella niityllä. Kun katsoo oikein tarkkaan huomaa, että aitauksen yhdessä kulmassa on pieni rako, josta pääsee ulos ja sisään. Jos kulkee rauhallisesti eikä riehu, niin sitten siitä mahtuu, sanoo Mari.

Lähde: Anne Peltonen

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit:

Arto Kyllönen

Psykoterapeutti, perheterapeutti VET, työnohjaaja

arto.kyllonen(at)kolumbus.fi
040 5388282

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä
Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä