Depressio

Sisältö:

  • Lukijalle
  • Mitä lääkäri tarkoittaa hoitoa vaativalla masennuksella?
  • Ahdistuneisuushäiriöt ja masennus
  • Masennus ja päihteet
  • Masennus ja fyysiset sairaudet
  • Masennuksen hoidon kulmakivet
  • Masennuslääkityksen periaatteita ja ongelmat

Lukijalle

Vakava masennustila – hoitoa vaativa sairaus

Nykyisten arvioiden mukaan 5-6 % suomalaisista kärsii tällä hetkellä vakavasta masentuneisuudesta, ja masennuksen ja henkisten ongelmien nähdään kaikkialla teollistuneessa maailmassa edelleen lisääntyvän. On esitettykin, että nykyaikaisen lääketieteen ensimmäisen suuren haasteen muodostivat infektiotaudit, 1900-luvun loppupuolella taisteltiin lähinnä ikääntymiseen ja elimistön rappeutumiseen liittyvien sairauksien kanssa ja 2000-luvulla suurimman haasteen muodostavat mielenterveyden häiriöt, masennuksen, ahdistuksen ja päihteiden käytön lisääntyminen.
Vakava masentuneisuus on Suomessakin terveydenhuollossa vähitellen opittu paremmin tunnistamaan ja hoitamaan, silti asiantuntijoiden mukaan depressio on edelleen Suomessa huonosti tunnistettu ja alihoidettu sairaus. Masentuneisuus on jo pitkään ollut Suomessakin yleisin päädiagnoosi työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä.

Onnistuneen hoidon kannalta on ensiarvoista masennustilan aikainen tunnistaminen ja määrätietoinen hoito. Hoitomenetelmät niin lääkityksen kuin terapiankin suhteen ovat viime aikoina ratkaisevasti kehittyneet ja asenteet ovat muuttuneet avoimemmiksi.

Ajoissa aloitettu tehokas masennuksen hoito nopeuttaa toipumista ja estää masennustilan kroonistumisen ja syvenemisen. Lääkehoito tehostaa muiden hoitokeinojen ja tuen vaikutusta.

Mitä lääkärit tarkoittavat hoitoa vaativalla masennuksella?

Nykyisessä tautiluokituksessa masennustilat jaotellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vakaviin. Tietyt masennusoireet ovat näille yhteisiä, vakavasta masennuksesta puhtaan kun masennusoireita on masentuneen mielialan lisäksi monia ja ne ovat laadultaan vaikeita ja jatkuvia. Lievän depression hoidossa painottuvat erilaiset psykoterapiat ja potilaan omat keinot vaikuttaa tilanteeseensa: elämäntavat, asenteet, liikunta, kirkasvalohoito jne. Vaikeimmassa depressiossa paha olo on jo käytännössä lamannut henkilön, kaikki rohkaisuksi tarkoitettu patistelu saattaa vain lisätä potilaan syyllisyyttä, masennuksen tyyppioireet ovat selkeitä ja voimakkaita ja alkaa ilmetä koko elimistön häiriötila: monet hermokemialliset ja hormonaaliset tasapainotilat järkyttävät. Masennustila on muuttunut sairaudeksi.

Masennus- ja uupumustilat arkikielessä tai lehdistössä voivat tarkoittaa melkein mitä hyvänsä. Saatetaan tarkoittaa lyhytaikaista mielipahaa,  elämänkriisiä tai pettymyksen tai menetyksen tuottamaa surua. Vakavan masennuksenkin alku ajoittuu usein elämänkriisiin, loukkaukseen, pettymykseen tai vaikeaan uupumukseen. Normaalissa reaktiotilassa ihmisen mieli kuitenkin löytää melko nopeasti uuden tasapainon ja keinot käsitellä tilannetta. Pahimmassa tapauksessa kriisi kuitenkin laukaisee nopeamman tai hitaamman noidankehän, “lumivyöryilmiön”, jossa ihminen vähitellen alkaa voida yhä huonommin. Kielteiset tapahtumat, tunteet ja ajatukset ruokkivat toisiaan ja henkilö saa helposti vähitellen lisää hyviä syitä voida huonosti.

Masennuksen noidankehä

Hoitoon hakeutuessaan masennuspotilas on usein jo kokenut pitkään elämässään kielteisiä noidankehiä, esim. ahdistus- ja pelko-oireiden, univaikeuksien, ihmissuhde- ja työongelmien sekä elämäntapojen heikkenemisen ja fyysisen kunnon rapistumisen myötä. Kaikki tämä lisää negatiivista minäkuvaa ja pessimismiä tulevaisuuden suhteen ja ruokkii pahaa oloa.
Usealla masennukseen sairastuvalla on perusluonteessaan korostuneena tunnollisuus, tavoitteellisuus ja syyllisyysherkkyys. Usein myöskin masennuspotilaat ovat olleet ahdistusherkkiä ja sensitiivisiä, usein pidettyjä ystävänä, puolisona ja työntekijänä. Tätä taustaa vasten masennustilassa koettu ahdistus, heikkous ja huono pärjääminen tuntuu entisestäkin vaikeammalta, romahdus entiseen tavoitetasoon tuntuu kovin suurelta.

Vakavan masennustilan taustalla voidaan siis nähdä yksilökohtaisesti hyvin monenlaisia syitä, joskus painottuvat lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvät psyykkiset menetykset ja pettymykset, joskus välittömät laukaisevat tekijät ja toisinaan masennus on selkeämmin luonteeseen ja perinnölliseen taipumukseen liittyvää.

Vakavan masennustilan onnistunut hoito alkaa aina ahdistuksen, tuskan ja toivottomuuden tunnistamisesta ja kohtaamisesta. Alkuvaiheessa keskeinen tavoite on auttaa häiriintynyt hermoston toiminta uuteen normaaliin tasapainoon ja estää näin masennuksen noidankehämäinen syveneminen. Hoitamatta jäänyt tai huonosti hoidettu masennus on kuolemanvakava sairaus, jossa esim. lääkityksen tarve ei ole mielipidekysymys.

Vakavassa masentuneisuudessa lääkitys on keskeinen ja välttämätön osa hoitoa, joka tekee muut hoidot mahdollisiksi.

P.S. on 65-vuotias, hiljattain eläkkeelle jäänyt valtion virkamies, jonka vaimo sairastui kuusi vuotta sitten nopeasti etenevään Alzheimerin tautiin. Vaimon dementia edetessä hän koki jatkuvaa huolta, surua ja ahdistusta sairauden edetessä nopeasti. Vaimon dementian levottomassa vaiheessa yöt olivat tuskaisia ja vaikeita. Aluksi tuntui helpotukselta, kun vaimo sai laitospaikan, mutta tilanteen romahdettua ja vaimon kuoltua vuosi sitten P.S. koki suurta syyllisyyttä ja yksinäisyyttä. Lapsetkaan eivät pystyneet käymään niin usein kuin olisivat halunneet, aiemmin säännöllinen liikunta jäi vähäiseksi ja päivät rupesivat kulumaan keskioluen parissa. Unirytmi häiriintyi ja jotenkin sai yöt oltua vain lisääntyvillä unilääkemäärillä. P.S:lle oli yllätys, kun lääkäri totesi hänellä vaikean masentuneisuuden, vaikka hän oli mennyt lääkäriasemalle valittamaan pahenevia selkäsärkyjä.

Masennustila alkaa usein hiipien ja huomaamatta, tukala olo ja ongelmat lisääntyvät vähitellen ja niin potilas kuin lääkärikin saattaa sokeutua tilanteelle ajatellessaan, että onhan tässä syitäkin olla pahalla mielellä. Tautiluokituksen mukaan hoitoa ehdottomasti vaativan, vakavan masentuneisuuden merkit täyttyvät, jos masentunut ja iloton mieliala jatkuu yhtäjaksoisesti useita viikkoja ja yli neljä seuraavista oireista esiintyy suurimman osan ajasta.

  • Unettomuus (etenkin aamuyön tunteina, tuskainen unettomuus) tai liiallinen nukkuminen
  • Ruokahalun selvä muutos (tahaton laihtuminen tai pahaan oloon syömisen aiheuttama lihominen)
  • Voimakas väsymys, uupuneisuus ja aloitekyvyttömyys
  • Fyysinen lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys
  • Keskittymiskyvyn, muistin tai päättäväisyyden heikkeneminen
  • Suhteettomat alemmuuden tai syyllisyyden tunteet
  • Mielihyvän ja elämänilon menettäminen
  • Kuolemanajatukset tai -toiveet

Vakavat itsemurha-ajatukset ovat aina merkki vaikeasta masennuksesta, vakaaseen harkintaan perustuvat itsemurhat ovat erittäin harvinaisia. Itsemurha-ajatukset poistuvat käytännössä onnistuneen hoidon myötä. Hoitoon hakeutuessaan masentunut ei välttämättä tunnista tilannetta kunnolla, hän valittaa esim. unihäiriöitä, muistihäiriöitä tai epäselviä kipuja. Masennustila saattaa löytyä myös monenlaisten lääke- tai päihdeongelmien, syömishäiriöiden, seksuaalisten häiriöiden tai paniikkioireiden takia. Masennustilan lääkehoidosta on näihinkin ongelmiin usein selvää apua.

Ahdistuneisuushäiriöt ja masennus

Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäaikaista, tilanteeseen nähden liiallista ja selkeästi haitallista ahdistuneisuutta. Pitkäkestoisten ahdistushäiriöiden tiedetään selvästi alistavan henkilöä vaikealle masennukselle ja esim.  alkoholi- ja päihdeongelmille.

Nykyisessä ICD- 10 tautiluokituksessa erotellaan keskeisinä ahdistuneisuushäiriöryhminä paniikkihäiriö, sosiaalinen  fobia, pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuus.

Paniikkihäiriö

Paniikkihäiriölle on tyypillistä toistuvat, vaikeat ahdistuskohtaukset, jotka ainakaan aluksi eivät rajoitu mihinkään erityistilanteeseen ja tuntuvat ennustamattomilta. Kohtauksiin kuuluu voimakkaita fyysisiä ahdistusoireita (esim. sydämen tykytys, rintakipu, tukehtumisen tunne, huimaus ja epätodellinen olo) sekä psyykkisinä oireina usein, kuolemanpelkoa tai hallinnan menettämisen tai sekoamisen pelko. Kohtaukset kestävät yleensä alle puoli tuntia ja niistä seuraa tyypillisesti voimakas ahdistus ja huoli seuraavasta kohtauksesta. Jatkuessaan kohtaukset aiheuttavat vähitellen jatkuvan ahdistus- ja jännitystilan sekä usein välttämiskäyttäytymistä. Henkilö välttelee tilanteita, joissa aiemmin kohtaukset ovat tulleet tai joissa ne tuntuisivat erityisen kiusallisilta tai noloilta. Toistuvat paniikkikohtaukset voivat aiheuttaa yksin olemisen tai julkisten paikkojen pelkoa. Toisinaan paniikkikohtaukset alkavat nimenomaan vakavan masennustilan yhteydessä, jossain vaiheessa useimmille paniikkihäiriöille kehittyy myös masennustilan oireita. Paniikkihäiriön peruslääkkeenä käytetään nykyään aivojen serotoniinitoimintaa tukevia, riippuvuutta aiheuttamattomia masennuslääkkeitä.

Sosiaalinen fobia

Yksinkertaisista fobioista merkittävin ja yleisin pelko liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Siinä keskeistä on toisten ihmisten huomion kohteena olemisen pelko, mikä johtaa sosiaalisten tilanteiden välttämiseen. Oireet alkavat useimmiten nuoruusiässä ja liittyvät usein aluksi rajattuihin tilanteisiin, kuten ruokailuun, esiintymiseen, itsensä esittelemiseen tai puhelimessa puhumiseen. Vaikeutuessaan pelot lisäävät välttämiskäyttäytymistä ja saattavat yleistyä kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin. Vaikeaan sosiaaliseen ahdistuneisuuteen liittyy usein itsetunnon heikkeneminen, ja vaikea ihmispelko voi “rohkaisuryyppyjen” kautta johtaa alkoholiongelmaan. Masentuneisuus on myös näillä potilailla erittäin yleistä. Lievässä sosiaalisessa pelokkuudessa lääkehoidon painopiste on nykyään beetasalpaajissa, psykoterapiat toimivat yleensä erittäin hyvin. Vaikeassa pelokkuudessa ja etenkin masennustilan yhteydessä lääkityksenä käytetään edellä mainittuja serotoniini- ja dopamiinitoimintaa kohentavia masennuslääkkeitä esim. paroksetiinia ja moklobemidia.

Pakko-oireinen häiriö

Pakko-oireiselle häiriölle ovat tyypillisiä vaivaavat ajatukset, mielikuvat tai yllykkeet, jotka asianomainen tunnistaa liiallisiksi ja suhteettomiksi omiksi ajatuksikseen ja koittaa torjua niitä ja olla välittämättä niistä. Pakkotoiminnot ovat kaavamaisia käyttäytymistapoja, joita henkilö toistaa yhä uudelleen. Ne eivät  tuota mielihyvää eivätkä johda mihinkään selkeästi hyödylliseen. Pakkotoimintojen avulla henkilö pyrkii estämään pelkäämänsä vahingollisen teon tai tapahtuman. Pakko-oireilla ja masennuksella on läheinen yhteys Masennuksen lievittyessä tai voimistuessa tapahtuu yleensä vastaava muutos samanaikaisissa pakko-oireissa.

Pakko-oireet alkavat yleensä lapsuudessa tai nuoruusiässä ja häiriö on usein hyvin pitkäaikainen. Pakko-oireisuuden taustalla ajatellaan olevan selvän biologisen ja perinnöllisen alttiuden. Tyypillisimpiä pakko-oireita ovat mm. likaisuuteen tai haitallisiin aineisiin liittyvät pelot, kohtuuton huolestuneisuus ja riskien yliarviointi, fyysiseen terveyteen tai ulkoiseen olemukseen liittyvät kohtuuttomat pelot, symmetrian ja täsmällisyyden kohtuuton tavoittelu, aggressiosisältöiset pelottavat mielikuvat tai ahdistavat seksuaaliset pelot tai mielikuvat.

Yleisimpiä pakkotoimintoja ovat esim. liiallinen peseytyminen, tavaroiden tai ympäristön kohtuuton puhdistaminen tai järjestäminen, asioiden loputon tarkistaminen (lukot, hellat, kahvinkeitin, vesihanat jne.), asioiden kohtuuton toistaminen, toimiminen voimakkaiden taikauskoisten pelkojen mukaisesti, oman tai toisten terveyden jatkuva tarkkailu (loputtomat terveydenhoitajalla ja lääkärissä käynnit), tavaroiden järjestely, laskeminen, syömisrituaalit, oman toiminnan selittely, anteeksipyytely, kohtuuton tavaroiden kerääminen, listojen ja muistilappujen suhteeton tekeminen jne. Lievät pakko-oireet ovat yleisiä esim. nuoruusiässä ja saattavat aikuisuudessakin liittyä masennustilaan, pahimmillaan pakko-oireisuus voi olla krooninen ja invalidisoiva sairaus. Pakkoneuroottinen taipumus liittyy usein myös tiettyihin syömishäiriöihin, “tuurijuoppouteen”, pelihimoon ja ahdistaviin seksuaalisiin häiriöihin. Pakko-oireiden hoidon ennuste on ratkaisevasti parantunut edellä mainittujen serotoniinitoimintaa kohentavien masennuslääkkeiden käytön myötä. Pakko-oireisuuden hoidossa näitä lääkkeitä käytetään usein hyvin pitkään ja suurina annoksina.

Yleistynyt ahdistuneisuus

Yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyy epämääräisempi, erityisiin tilanteisiin liittymätön ja yleensä suhteellisen lievä ahdistusoireilu, joka laadullisesti muistuttaa tavallisista, ohimenevää huolta ja ahdistusta. Henkilö kokee usein olevansa jatkuvasti huolestunut ja hermostunut, ahdistukseen saattaa liittyä lievästi edellä kuvatunlaisia pelko-, paniikki- tai pakkomielleoireita, usein mukana on lähes jatkuvia fyysisiä ahdistusoireita, huolestuneisuutta, ärtyneisyyttä ja unihäiriöitä. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö saattaa ennakoida masennustilan syntyä, suuri osa yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivistä ei kuitenkaan siihen vielä lähde hakemaan apua. Yleistyneen ahdistuneisuuden lääkehoidossa käytetään nykyisin Suomessa lähinnä buspironia tai mielellään lyhytaikaisia rauhoittavia tai nukahtamislääkekuureja, depressiolääkkeiden tehoa yleistyneeseen ahdistuneisuuteen tutkitaan tällä hetkellä vilkkaasti.

Masennus ja päihteet

Jo pitkään on tiedetty, että taipumus vakavaan masentuneisuuteen ja esim. alkoholinkäyttöön esiintyy usein samoissa yksilöissä, perheissä ja suvuissa. Masennuksen ja päihteiden yhteys näkyy usein selvästi niin yksilön omassa elämänkaaressa kuin sukupolvesta toiseen siirtyvänä pahan olon taakkana. Alkoholistiperheen lapselle kehittyy usein psyykkisiä ongelmia, joisa varmasti osa liittyy psyykkisiin pettymyksiin, pelkoihin ja traumoihin ja traumamekanismeihin, mutta myös tietty perinnöllinen taipumus alkoholiongelmiin välittyy usein masennus- ja ahdistustaipumuksen kautta. Alkoholi kohentaa hetkeksi käyttäjänsä mielialaa, laukaisee ahdistusta ja auttaa nukkumaan, mutta samalla järkyttää entisestään keskushermoston säätelymekanismeja ja kemiallisesti syventää masentuneisuutta. Samalla se on usein osana monenlaisten psykologisten ja sosiaalisten vaikeuksien vyyhdissä ja ruokkimassa parisuhde-, työ- ja itsetunto-ongelmia. Masennustilaa ei milloinkaan pitäisi ruveta lääkitsemään alkoholilla, biologisessa mielessä voi ajatella. että alkoholi “tuhlaa” sitä samaa välittäjäainetoimintaa, mitä pitkäjänteisellä masennuksen lääkehoidolla yritetään keskushermostossa “säästää” ja normalisoida. Masennustilasta toipumisen yhteydessä (esim. lääkityksen aikana) melko kohtuullinenkin alkoholinkäyttö heikentää hoitotulosta ja tekee sen selvästi epävarmemmaksi. Etenkin masentuneilla miespotilailla huono hoitovaste lääkitykselle liittyy usein turhan suureen alkoholinkäyttöön.

Samanlainen noidankehä liittynee muiden päihteiden ja masennuksen yhteyteen. Nuorten vaikea masentuneisuus lisääntyy lähes räjähdysmäisesti käsi kädessä päihteiden ja huumeiden käytön kanssa. Huumeet voidaankin usein nähdä erittäin vahingollisena ja epätoivoisena keinona hoitaa nuoren masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä. Esim. rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttö, kannabistuotteet, amfetamiini ja hallusinogeeni aiheuttavat erittäin usein paniikkiahdistusta, pelkojen pahenemista, vaikeaa masentuneisuutta ja jopa itsemurhia ja mielisairautta. Aiheeseen liittyvää tutkimusta on tehty valitettavan vähän ja esim. huumeista irti päässeiden nuorten masennus ja ahdistuneisuushäiriöt jäävät Suomessa edelleen valitettavan usein huomaamatta ja hoitamatta.

Masennus ja fyysiset sairaudet

Etenkin ikääntyvillä ihmisillä vakava masennus voi syntyä fyysisen sairastamisen seurauksena. Masennusta aiheuttavat mekanismit ovat usein sekä  psyykkisiä että fyysisiä. Erityisen yleistä masennus on esim. neurologisten  sairauksien (aivohalvaus, Parkinsonin tauti, ms-tauti) syöpä- ja sydänsairauksien (esim. ohitusleikkausten) jälkeen, diabeteksessa ja kroonisissa kiputiloissa. Myös monet fyysisten sairauksien hoidossa käytettävät lääkkeet (esim. verenpainelääkkeet ja hormonit) voivat altistaa masentuneisuudelle. Toisaalta vaihdevuosi-ikäisten naisten masennuksen hoidossa asianmukainen hormonikorvaushoito parantaa usein tilannetta.

Myös psyykkinen ja fyysinen terveys ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa: esim. masennus aiheuttaa vaikeuksia säilyttää tasapaino diabeteksessa ja toisaalta korkea verensokeri lisää väsymystä ja altistaa silmänpohjasairauksille, seksuaalihäiriöille tai raajakuolioille, mikä taas edelleen syventää masennusta.

Masennuksen hoidon kulmakivet

Onnistunut vakavan masentuneisuuden hoito lähtee aina selkeästä diagnoosista. Onko masennus laadultaan vakava, tarvitaanko lääkehoitoa, onko kyseessä toistuvan masennuksen uusi jakso, löytyykö taustalta selkeästi laukaisevia psyykkisiä tai fyysisiä tekijöitä (fyysiset sairaudet, lääkehoidot, päihteet jne.)? Vakavan masentuneisuuden yhteydessä ongelmien näkeminen selkeästi sairautena on keskeistä. Se lisää toivoa, antaa hallinnan keinoja potilaalle ja läheisille sekä vähentää aiheetonta ja väärää syyllisyyttä tai kiukkua.

Ainakin alkuvaiheessa riittävän tiheä hoitokontakti ja tilanteeseen paneutuminen on ensiarvoisen tärkeää, parhaatkaan lääkehoidot eivät voi niitä korvat. Pitkäjänteinen sitoutuminen vastaanottokäynteihin on erittäin tärkeää, mikään lääkitys ei auta nopeasti ja lääkitystä joudutaan joskus vaihtamaan tai annoksia muuttamaan.

  • Masennuslääkitykset auttavat viikkojen, joskus kuukausien kuluessa ja toisinaan oikeaa lääkehoitoa joudutaan hakemaan hyvin pitkäjänteisesti.
  • Lääkitys normalisoi keskushermoston aineenvaihduntaa (mm. serotoniinin-, noradrenaliini- ja dopamiiniaineenvaihduntaa), se ei ole potilaan keinotekoista piristämistä tai turruttamista.
  • Masennuslääkkeisiin ei tule riippuvuutta.
  • Masennuslääkityksen periaatteita ja ongelmia

Masennuslääkkeitä Suomessa on useita kymmeniä ja oikea lääkityksen hakeminen vie joskus aikaa. Pitkäjänteisessä hoitosuhteessa lähes kaikkia masennuspotilaita voidaan oleellisesti auttaa myös lääkehoidolla, edellyttäen että altistavat fyysiset sairaudet ja esim. alkoholiongelma on poissuljettu. Ulkoisistakin olosuhteisista johtuvassa vaikeassa masentuneisuudessa lääkehoito usein korjaa masennusoireita ja katkaisee tilan pahenemisen, masennukseen liittyvät kielteiset noidankehät vaihtuvat vähitellen onnistumisen ja hallinnan kokemuksiksi. Potilas saa voimia muuttaa asioita, joita pystyy muuttamaan ja kestämään asioita, joille ei mahda mitään. Riittävän pitkään jatkuneessa, kuntouttavassa hoidossa näkee usein, että koko henkilön sisäinen maailma (kielteiset minäkäsitykset, pelot, toivottomuus) ja ulkoinen todellisuus (ihmissuhdeverkosto, työelämässä pärjääminen) muuttuvat parempaan suuntaan. Onnistuneen hoidon jälkeen henkilöllä on vähemmän syitä voida huonosti.

Oikean lääkehoidon hakeminen vaatii sekä potilaalta että lääkäriltä sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Lääkityksen tavoitteen tulisi aina olla kunnollinen oireiden lievittyminen, jotta edellä kuvattu laajempi sosiaalinen kuntoutuminen pääsisi käyntiin. Mitä paremmin ja pitkäjänteisemmin masennustila hoidetaan, sitä paremmat selviytymismahdollisuudet myös ovat lääkityksen lopettamisen jälkeen. Nykyään suositellaan, että kunnollisen toipumisen tulisi kestää vähintään puoli vuotta ensimmäisen masennusjakson jälkeen ennen lääkityksen lopettamista, masennuksen mahdollisesti uusiuduttua tulisi hoitoa jatkaa 1-2 vuotta ja kolmannen vaikean masennusjakson jälkeen tulisi jo harkita jatkuvaa estohoitoa. Masennuslääkitys ei saisi olla minkäänlainen huonompi vaihtoehto psykoterapialle, kunnolla oireista toivuttuaan potilaan mahdollisuudet hyötyä myöskin psykoterapiasta lisääntyvät selvästi.

Vakavan masennuksen tunnistamiseen ja itselleen tunnustamiseen liittyviä ongelmia

Vakava masennustila on sairaus, joka tunnistamattomana tai huonosti hoidettuna voi johtaa työkyvyttömyyteen ja kuolemaan. Siksi onkin traagista, miten monenlaisia mielipiteitä niin maallikot kuin asiantuntijatkin sen hoidosta edelleen esittävät. Läheisten asenne on toipumisen kannalta usein ratkaisevaa. Tilannetta saatetaan vähätellä ja syyttää potilasta “vaipumisesta itsesääliin” tai kyvyttömyydestä “ottaa itseä niskasta kiinni”. Vakava masennustila aiheuttaa aina avuttomuutta ja kyvyttömyyttä ja hyvääkin tarkoittavat patistelut masentunut kokee usein vain syyllisyyttä lisäävänä Toisaalta masentunut itse saattaa pelätä “hulluksi leimautumista” ja katsoo hyväksyttävämmäksi ja normaalimmaksi esim. alkoholinkäytön. Masentunut itse ja läheiset saattavat myös sokeutua masennussairaudelle, koska näkevät henkilön elämässä niin monta syytä voida huonosti.

Hoitoon hakeuduttua vakava masennus saattaa edelleen jäädä lääkäriltä tai psykologilta huomaamatta. Lääkärille potilas ehkä valittaa paniikkioireita, univaikeuksia, muistihäiriöitä tai seksuaaliongelmia, psykologille voidaan valittaa ongelmia parisuhteessa tai työyhteisössä. Yleisesti myös lääkehoito aloitetaan joko liian suurella annoksella (jolloin sivuvaikutukset tuntuvat sietämättömiltä) tai annosta ei määrätietoisesti nosteta tarpeeksi korkealle. Yleisesti edelleen lääkehoidot jäävät liian lyhyiksi tai niiden vastetta ei seurata tarpeeksi hyvin. Masennuslääkitystä voisi jossain mielessä verrata antibioottikuuriin: jotta tauti paranisi täytyy lääkitystä käyttää säännöllisesti ohjeen mukaan ja riittävän pitkään. Masentuneen tulisi myös välttää alkoholin käyttöön, alkoholi pahentaa masennusta ja heikentää lääkityksen tehoa oleellisesti. Myös kovin runsas tupakointi saattaa heikentää psyykenlääkkeiden tehoa.

K.P. oli hoitoon hakeutuessaan 18-vuotias lukiolainen, jolla alkoi esiintyä lieviä pakko-oireita n. 11 vuoden iässä. Asiasta keskusteltiin kouluterveydenhoitajan kanssa, joka totesi vaivan tuossa iässä olevan melko yleistä ja menevän yleensä iän myötä ohi. K.P:lle oli kemian koetta tehdessään tullut sellainen olo,  että hänen vaatteisiinsa oli tarttunut jotakin vaarallista kemikaalia. Vähitellen tuntui, että koko koulu oli jotenkin “likainen” ja aineen saastuttama. Vähitellen arkielämään alkoi liittyä jatkuvaa käsien pesua kymmeniä kertoja päivässä, tuntui että suihkussa piti käydä kahdesti päivässä ja siellä vierähti helposti lähes tunti. Vähitellen mukaan alkoi tulla myös anorektistyyppistä oireilua, kun samainen kouluhoitaja huomautti K.P:lle hänen painonsa menevän hiukan käyrien ylälaidassa ja kouluruokalassakin joku poika oli huomauttanut hänen “syövän kuin hevonen” K.P. päätti keskittyä kunnolla laihduttamiseen, siirtyi tiukkaan kasvisruokavalioon ja paino alkoikin nopeasti pudota. Tässä vaiheessa vanhemmat alkoivat huolestua, mutta sairaalahoidon uhka auttoi pitämään K.P:n painon kohtuullisena. Pakonomainen lenkkeily ja itsensä peilaaminen yhdistettynä jatkuvaan pesemiseen aiheutti konflikteja kotona, K.P. oli aina uupunut ja joka paikasta myöhässä. Vähitellen mukaan alkoi tulla keskittymis- ja univaikeuksia, mikä haittasi koulunkäyntiä ja koulumenestys alkoi romahdusmaisesti tippua. Viimeinen pisara oli pettymys ensimmäisessä seurustelusuhteessa. Tämä murensi K.P:n itsetunnon lopullisesti ja koululääkäri ohjasi K.P:n nuorisopsykiatrin hoitoon tämä otettua särkylääkkeitä ja alkoholia itsemurhatarkoituksessa. Psykiatrian poliklinikalla aloitettiin tiivis psykoterapia ja masennusta lievittävä lääkitys, joka tehosikin paitsi masennus- ja ahdistusoireisiin myös keskittymisvaikeuksiin, pesemispakkomielteisiin ja oman painonsa liialliseen tarkkailuun. Tilalle alkoi vähitellen tulla normaaleja, positiivisia asioita, koulumenestys paransi ja K.P. tapasi diskossa mukavan pojan. Terapia ja lääkitys kesti useamman vuoden ja oli tukemassa K.P:tä kohti tasapainoista aikuisuutta.

Lopuksi

Muista

  • Lähde ajoissa hoitoon, jos masennusoireet ovat vaikeita – luota lääkäriisi.
  • älä vaadi itseltäsi liikaa, jos olet vaikeasti masentunut. Vakavasta masennuksesta toipumisella ei ole tekemistä oman tahdonvoiman kanssa. Jos tarvitset masennuslääkitystä, ole sen kanssa pitkäjänteinen, kerro sivuvaikutuksista lääkärille.
  • Nykyaikaisten masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä, vakavat sivuvaikutukset ovat harvinaisia.
  • älä koskaan hoida masennusta alkoholilla.
  • Masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvaisuutta.

Lähde: Jukka Turtonen, GlaxoSmithKline

Revert to Web View
Previous Post

Psykoterapeutit:

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä