Tietoa skitsofreniasta ”Totuus on harhaa: vain harha on totta”

”Totuus on harhaa: vain harha on totta”

Lukijalle

Tämä artikkeli antaa tietoa sairaudesta, jota kutsutaan nimellä skitsofrenia. Siinä kerrotaan taudin syistä, oireista ja hoidosta. Artikkelissa kerrotaan myös perheen merkityksestä hoidossa ja Käydään lyhyesti läpi kuntoutukseen liittyviä asioita sekä puhutaan painavaa sanaa lääkkeistä.

Tieto sairaudesta ja usko tulevaisuuteen ovat tärkeitä eväitä skitsofreniaan sairastuneelle. Tieto toivottavasti poistaa väärät kuvitelmat ja uskomukset sekä opastaa sairauden hoidossa oikealle tielle. Myönteinen suhtautuminen tulevaisuuteen ja luottamus läheisiin vauhdittavat kuntoutusta.

Skitsofrenia aiheuttajasta ollaan monta mieltä. Sen puhkeamiseen vaikuttaa ihmisen kokemus siitä, että elämä käy liian vaativaksi. Aika ajoin niin saattaa käydä kenelle tahansa ja silloin voi sairastua. Tauti voi olla yhtä hyvin skitsofrenia kuin reuma tai syöpä.

Mikä on skitsofrenia?

Skitsofrenia on sairaus lukuisten sairauksien joukossa. Sitä pidetään vakavana mielen sairautena, joka vaikuttaa potilaan itsensä lisäksi myös hänen perheeseensä ja ystäviinsä.

Suomalaisista noin prosentti sairastuu elämänsä aikana skitsofreniaan. Sitä esiintyy sekä miehillä että naisilla, lähes kaikkialla maailmassa. Miehet sairastuvat yleensä 20-28-vuotiaina ja naiset 24-32-vuotiaina. Poikkeuksia eivät ole tätä nuoremmalla tai vanhemmalla iällä sairastuneet.

Skitsofrenia on siis erityisesti nuorten ja työikäisten sairaus. Kun joku on sairastunut siihen, se ei onneksi tarkoita sitä, että hän olisi loppuikänsä sairas. Vain osa sairastuneista kärsii vaikeasta ja kroonisesta skitsofreniasta.

Kolmannes sairastuneista paranee kokonaan, toinen kolmasosaselviää siitä hyvin ja pystyy elämään tautinsa kanssa melko normaalia elämää oireiden välillä ollessa vaikeampia, välillä lievempiä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana erilaiset tutkimukset ovat valaisseet skitsofrenian olemusta, syntysyyttä ja lääkkeiden vaikutuksen merkitystä. Lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan tieto sairaudesta on kasvanut. Potilas saa tänä päivänä entistä paremmin apua.

Mistä skitsofrenia aiheutuu?

Skitsofrenian syntysyyt eivät ole aivan yksiselitteisiä. Nykykäsityksen mukaan skitsofrenia on selvittämätön aivosairaus, jonka tuloksena ihmisen ajatustoiminta häiriintyy. Yhtä selkeää syytä taudin puhkeamiseen ei ole. Eräät tutkijat ovat löytäneet potilailta aivotoiminnan muutoksia.

Riskiä taudin puhkeamiseen voivat lisätä raskauden tai synnytyksen aikana hapenmuutteesta lapselle syntynyt aivovaurio. Myös raskauden aikana sairastettu influenssa voi olla sairastumisen syynä.

Perinnöllistä osuutta skitsofreniaan on selvitelty paljon. Tautia ei ole voitu osoittaa suorastaan perinnölliseksi, vaikka sitä tavataankin suvuittain. Perintötekijöiden vaikutuksesta skitsofreniapotilaat ovat muita alttiimpia ja haavoittuvampia sairastumaan elämän stressi- ja kriisitilanteissa.

Perinnöllisyys ja kasvuympäristö vaikuttavat kaikkien ihmisten, myös skitsofreniaan sairastuvien kehitykseen. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset saattavat aikaistaa taudin puhkeamista tai vaikeuttaa sen kulkua. Skitsofreniaan sairastuvat nuoret ovat usein tavallista herkempiä ihmissuhteissaan. Tällainen nuori voi sairastua esimerkiksi, kun on aika muuttaa kotoa, aloittaa opinnot tai työ uudessa ympäristössä.

Skitsofreniaan sairastuminen liittyy yleensä arkielämän ongelmiin ja ihmissuhdevaikeuksiin. Vaikeudet voivat näkyä avioliitossa, perheenjäsenten kesken, koulussa tai työpaikalla.

Asiantuntijat uskovat, että skitsofrenia kehittyy biologisen haavoittuvuuden ja erilaisten stressitekijöiden yhteisvaikutuksesta. Skitsofreniaa ei siis voi aiheuttaa itse eikä toinen ihminen.

Tosiasioita skitsofreniasta 1

  • sairaus sairauksien joukossa
  • valtaosa potilaista kuntoutuu
  • skitsofrenia ei ole itse aiheutettu
  • puhkeamisesta ei voi syyttää vanhempiaan tai perinnöllisyyttään

Tosiasioita skitsofreniasta 2

  • sairastuneet eivät ole yleisesti väkivaltaisia eivätkä vaarallisia
  • sairastuneella ei ole kahtia jakautunutta persoonaa
  • älykkyydeltään skitsofreniaa sairastavat eivät poikkea muista
  • skitsofrenia on monen tekijän summa
  • sairastuminen liittyy selviytymiseen elämän taitekohdissa

Mitkä ovat skitsofrenian oireet?

Skitsofrenian oireet voivat kehittyä äkillisesti tai asteittain. Vanhemmat saattavat vain todeta, että heidän lapsensa ei ole oikein oma itsensä.

Ensimmäisiä varoitusmerkkejä voivat olla mielialamuutokset, outo käytös ja muutokset suhtautumisessa muihin ihmisiin.

Esioireena voi olla henkilön muuttuminen avoimesta sulkeutuneeksi tai kiltistä vihamieliseksi. Hän kokee epäluuloisuutta ympäristöä kohtaan ja vetäytyy yhä enemmän omiin oloihinsa. Nuoren kohdalla samantapainen käytös saattaa liittyä murrosikään, eikä sitä pidä sotkea sairauteen.

Sairastunut saattaa jatkuvasti valvoa, hän on levoton, keskittymiskyky romahtaa ja ruokahalukin häviää. Ehkä hän herättää huomiota naureskelemalla itsekseen tai itkemällä alinomaan. Hän voi saada ”puheripulin” tai hänen ajatuksensa hyppii sinne tänne. Puheesta on vaikea saada selvää. Samoin tunteiden ilmaisu ei noudata totuttuja tapoja. Hän saattaa olla iloinen silloin kuin muut ovat surullisia, ja päin vastoin.

Skitsofrenian varsinaisiin oireisiin liittyy aina todellisuudentajun häiriöitä. Sairastumishetkellä mieli hajoaa ja harha-aistimukset valtaavat alaa. Sairastunut pyrkii eristäytymään todellisuudesta. Sen rinnalle syntyy ikään kuin hänen oma sisäinen maailmansa. Hän kuulee, tuntee ja näkee sellaista, mikä syntyy hänen omassa mielessään. Sisäisen maailman muutos ja siihen liittyvät pelot vaikeuttavat hänen elämäänsä, eikä hän pysty toimimaan kuten aikaisemmin.

Muiden on vaikea ymmärtää sairastunutta. Ihmiset eivät oikein tiedä, miten häneen ja pelottaviin harhoihin suhtautuisivat. Läheisetkin saattavat muuttua torjuviksi. Vähitellen arkipäivän kanssakäyminen muuttuu yksinäisyydeksi, joka saattaa vielä pahentaa oireita.

Voivatko oireet olla positiivisia?

Skitsofrenian oireet jaetaan positiivisiin ja negatiivisiin. Positiiviset oireet ovat harhaluuloja, aistiharhat (kuuloharhat), outo käyttäytyminen ja ajatushäiriöt. Negatiivisiin oireisiin luetaan tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, epäsosiaalisuus, apatia ja huomiokyvyn lasku. Nämä oireet eivät kuulu terveeseen elämään, ja siksi niitä hoidetaan.

Välivaltaisuus yleistä?

Skitsofreniaa sairastava on harvoin väkivaltainen. Sairauteen liittyvä levottomuus ei ole merkki aggressiivisuudesta. Tilasta kuitenkin saattaa kehkeytyä väkivaltainen, mikäli sairas tuntee, että hänen toiveitaan ei oteta lainkaan huomioon tai jos hän on voimakkaiden harhojen vallassa. Hän saattaa tuntea itsensä uhatuksi. Itsen vahingoittaminen on tavallisempaa kuin väkivaltaisuus toisia kohtaan. Aggressiivisuus on myös yksilöllistä.

Sairaus ja sen oireet saattavat tuntua käsittämättömiltä. Kun potilas kokee itsensä uhatuksi, tunne on hänelle todellinen. Olotilan aiheuttaa sairaus. Uhkaava käyttäytyminen, yhtä lailla kuin vetäytyminenkin, saattavat olla puolustuskeinoja.

Milloin pitää lähteä hoitoon?

Kun joku sairastuu äkillisesti tai skitsofreniaa sairastava käyttäytyy huolestuttavasti, apua kannattaa hakea mahdollisimman pikaisesti. Usein apua haetaan vasta, kun sairaus on edennyt psykoosiin.

Ajoissa aloitettu ja riittävän pitkään jatkunut hoito johtaa varmimmin toipumiseen

On tärkeää, ettei sairastunutta jätetä yksin kriisitilanteissa. Hän tarvitsee tuttuja ihmisiä ympärilleen. Vaikka hän olisi harhainen ja sekava, eikä tunnista omaisiaan, toinen saattaa omalla rauhallisuudellaan katkaista kärjen levottomuudelta. Tilanteesta riippuen juttelu jokapäiväisistä asioista, kosketus, katsekontakti ja lähellä oleminen voivat lieventää ahdistusta.

Alkuun vaikeuksissa ja äkillisissä sairastumissa paras hoitopaikka on yleensä sairaala. Sen antaa lääkärille mahdollisuuden tarkkailla oireita, varmistua diagnoosista ja huolehtia potilaan turvallisuudesta.

Kun potilas joutuu sairaalaan, hänen tilansa saattaa olla pitkäänkin vaikea. Lääkkeet eivät vaikuta heti ja tilanteen tasaantuminen vie aikansa. Skitsofrenia vaatii kärsivällisyyttä sairastuneelta, omaisilta ja hoitavalta henkilökunnalta. Noin 80 prosenttia potilaista selviää avohoidossa.

Mistä saa apua?

Tavallisesti ensimmäinen yhteys, etenkin äkillisissä tapauksissa, otetaan lähimpään terveyskeskukseen. Apua voi saada myös psykiatrisesta sairaalasta, mielenterveystoimistosta tai yksityiseltä lääkäriasemalta. Työterveyslääkärikin voi suositella hoidon aloittamista.

Tarvittavat puhelinnumerot löytyvät paikallisesta puhelinluettelosta. Myös valtakunnalliset ja paikalliset kriisipuhelimet antavat lisätietoa ja apua hädän hetkellä. Tärkeimmät puhelinnumerot (hoitava lääkäri, hoitoryhmä, terveyskeskus) kannattaakin kirjoittaa muistiin mahdollisia tulevia kriisejä varten. Tukea ja lisätietoa sairaudesta saa myös potilas- ja omaisjärjestöiltä. Mielenterveyden Keskusliitto on potilaiden ja omaisten etuja ajava valtakunnallinen järjestö. Omaiset mielenterveystyön tukena -keskusliitto yhdistyksineen on tarkoitettu potilaiden omaisille. Suomen Mielenterveysseura on kansalaisjärjestö, jolla on eri puolilla maata kriisikeskuksia, tukiasemia ja lisäksi valtakunnallinen kriisipuhelin. Paikallisilla potilasyhdistyksillä on myös tukitaloja, joissa järjestetään erilaista toimintaa sairastuneille ja heidän omaisilleen.

Mikä on diagnoosi?

Jokainen skitsofreniaan sairastunut potilas on yksilö, jolla on erilaiset ongelmat ja oireet. Potilashaastattelun ja skitsofreenisen tutkimuksen avulla lääkäri määrittelee taudinkuvan eli tekee diagnoosin. Se ei välttämättä tapahdu heti ensi tapaamisella, vaan saattaa vaatia potilaan jäämistä sairaalahoitoon.

Skitsofrenia voidaan vahvistaa vasta, kun oireet ovat kestäneet yli kuukauden.

Silloin kun sairaudeksi on määritelty skitsofrenia, potilaalla on ollut ainakin yksi selkeä skitsofrenia oire tai kahta tyypillistä skitsofrenian oireista lievempänä kuukauden verran.

Mikä on hyvä ennuste?

Skitsofreniaan sairastuneelle voidaan määritellä ennuste, joka arvioi sairauden keston ja siitä toipumista. Potilaalla on hyvä ennuste, jos sairaus puhkeaa äkillisesti vasta aikuisiässä tai jos sairaudelle löytyy joku selkeä laukaiseva tekijä, esimerkiksi suuret elämänmuutokset. Hyvän ennusteen tunnusmerkkejä ovat myös mielialaan liittyvät oireet, erityisesti depressio, ja potilaan hyvä toimintataso. Toisin sanoen hän on huolehtinut itsestään ja työstään ennen sairauden puhkeamista.

Vaikka osa potilaista toipuu sairaudesta viiden vuoden kuluessa, joillakin se saattaa jatkua pidempään. Taudin kehitys kulkee yleensä aaltomaisina, ajoittaisina sairausjaksoina. Skitsofrenia voi olla koko elämän kestävä projekti.

Mitä tarkoittaa paranoidinen?

Skitsofrenia jaetaan viiteen alatyyppiin, joiden oireet poikkeavat hieman toisistaan:

  • paranoidinen skitsofrenia (vaino- ja kuuloharhat)
  • hebefreeninen tai hajanainen skitsofrenia (taantuminen, harkitsematon käytös ja puhe)
  • katatooninen skitsofrenia (oudot kasvojen ilmeet ja kehon asennot, autismi, nykyään harvinainen)
  • jäsentymätön skitsofrenia (mikään edellä mainituista alatyypeistä ei sovi, yleisin)
  • jäännöstyyppinen skitsofrenia (positiiviset oireet puuttuvat, negatiiviset oireet)

Mikä on psykoosi?

Skitsofreniasta puhuessaan lääkärit käyttävät usein sanaa psykoosi. Psykoosissa henkilö luo itselleen uuden todellisuuden.

Psykoosilla tarkoitetaan ajatushäiriötä, jossa todellisuuden ja mielikuvien erottaminen on vaikeutunut.

Monet tekijät saattavat aiheuttaa äkillisiä ja tilapäisiä psykoottisia häiriöitä. Psykoottisia oireita voi ilmetä myös muidenkin sairauksien, kuten aivokasvaimen, epilepsian tai keskushermostoinfektioiden yhteydessä.

Vasta pidemmän sairastelun jälkeen voidaan sanoa, että tauti on skitsofrenia. Tutkimuksissa, jokainen psykoosin uusiutuminen saattaa huonontaa tai hidastaa skitsofreniaan sairastuneen kuntoutumista.

Miksi joku joutuu pakkohoitoon?

Skitsofrenian hoidossa pyritän vapaaehtoisuuteen. Joskus omaiset joutuvat viemään sairastuneen väkisin hoitoon. Pakkohoitoon toimittaminen on sekä omaisille että lääkärille erittäin vaikea päätös.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon voidaan ottaa vain silloin kun henkilö sairautensa takia tarvitsee välitöntä hoitoa tai on erityisen vahingollinen itselleen tai muille, eikä häntä voi hoitaa muulla tavoin. Väkivaltaisissa tilanteissa läheisten on ajateltava myös omaa turvallisuuttaan. Apua kannattaa hakea vaikka naapurista, jos tilanne alkaa käydä hankalaksi.

Sairauden vaikeassa vaiheessa potilas ei pysty aina ymmärtämään väkisin hoitoon toimittamista. Psykoosiin suistuneelta puuttuu usein sairaudentunto. Vaikka hän olisi miten harhainen tahansa, hän ei omasta mielestään ole hoidon tarpeessa.

Pakkohoito voi olla sairastuneelle vähemmän järkyttävää kuin skitsofrenian oireiden paheneminen.

Psykoosin nopea hoitaminen, vaikka vastoin potilaan tahtoa, on parempi vaihtoehto kuin pitkittynyt psykoosi.

Myöhemmin pakkohoidosta tulee keskustella sekä hoitotiimin että läheisten kanssa.

Miten skitsofreniaa hoidetaan?

Skitsofreniaan sairastuneen maailma on sekava ja epätodellinen. Hoidon alussa tilanteen kaaosmaisuus pyritään saamaan hallintaan ja potilas rauhoittumaan. Hänelle määrätään lääkitys, joka tekee mahdolliseksi aloittaa hoidon suunnittelun ja toteuttamisen.

Skitsofrenia on ennen kaikkea elämisen ongelma. Työ, toiminta ja ihmissuhteet ovat tällöin kuntoutumisen keskeiset asiat.

Potilaan ongelmat voivat olla passiivisuus, huono itsetunto ja kielteiset asenteet sekä puutteelliset taidot selviytyä arkisista tehtävistä. Jotkut potilaat joutuvat kuntoutuksessa opettelemaan elämän perusasioita kuten peseytymistä, pukeutumista, ruuanlaittoa ja asioilla käyntiä. Toiset voivat käydä työssään ja opetella elämään sairautensa kanssa työympäristössä.

Yleisiä terapiavaihtoehtoja ovat yksilö-, perhe- ja ryhmäterapia. Potilaan sairauden luonne vaikuttaa terapiavaihto-ehtoon. Esimerkiksi keskusteluterapian painopisteenä voi olla potilaan itsetunnon vahvistaminen. Taide- ja musiikkiterapian avulla voi opetella purkamaan lukkiutuneita tunteita.

Kuntoutuksen aikana potilas opettelee oireidenhallintaohjelman. Sen avulla hänen tietonsa sairaudesta lisääntyy. Hän pystyy ennakoimaan tilaansa paremmin ja hakemaan ajoissa apua, mikäli tilanne huononee. Terapia ja kuntoutus vaikuttavat, jos potilas kokee, että ei tarvitse apua.

Skitsofrenia vaatii kokonaisvaltaista terapia- ja kuntoutusohjelmaa. Se alkaa jo sairaalassa ja jatkuu avohoidossa. Jatkohoitoa suunniteltaessa potilas tavataan omalla reviirillään, kotona, ehkä työpaikallakin. Tiedot antavat tukea hoidon ja kuntoutuksen valinnoille.

Mikä on hoitosuunnitelma?

Hoitosuunnitelma perustuu kirjalliseen suunnitelmaan, jossa määritellään Hoidon tavoitteet. Jokaisella potilaalla on oikeus omaan hoitosuunnitelmaan. Se tehdään melko pian sairaalaan tulon jälkeen ja sen yhtenä tavoitteena on taata hoidon jatkuvuus myös sairaalahoidon jälkeen. Potilas ja hoitotiimi asettavat yhdessä käytännönläheiset tavoitteet. Sairastuneen läheiset otetaan alusta alkaen mukaan hoidon suunnitteluun.

Miksi pitää syödä lääkkeitä?

Lääkehoito on tärkeä osa skitsofrenian hoitoa. Itse skitsofreniaa ne eivät paranna. Lääkehoito on kulmakivi, joka mahdollistaa muidenkin hoitomuotojen toteuttamisen.

Lääkkeet lievittävät taudin oireita ja pienentävät sairauden uudelleenpuhkeamisriskiä.

Lääkehoidon tavoitteena on auttaa potilasta kuntoutumaan mahdollisimman pian takaisin arkielämään. Oireiden lievittyessä kotona asuminen ja työssä käyminen on mahdollista, vaikkei hänen terveytensä olisi vielä täysin palautunut.

Potilaan pitää saada tietoa ja opastusta lääkkeistä, jotta hän pystyy keskustelemaan omasta lääkehoidosta. Oman seurannan merkitystä kannattaakin painottaa.

Kuka vastaa lääkityksestä?

Hoitava lääkäri päättää potilaan lääkehoidosta. Lääkkeiden Ottamisesta vastaa potilas tai hänen hoitajansa.

Lääkäri arvioi, mikä lääkitys on paras ja sopivin kullekin potilaalle. Joskus lääkkeitä joudutaan muuttamaan useampaankin kertaan ennen kuin oikea lääkitys ja sopiva annos löytyvät.

On tärkeää, että lääkkeet otetaan lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Vaikka potilas onkin sairautensa paras asiantuntija, ei lääkitystä pidä vähentää, lisätä tai lopettaa omin päin.

Jos lääkehoidossa esiintyy ongelmia esimerkiksi lääkkeen oton tai mahdollisten haittavaikutusten takia, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, jotta potilaan lääkehoito onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Jos potilas tai omaiset kokevat, etteivät he tiedä lääkityksestä riittävästi, epäselvät asiat kannattaa selvittää hoitavan lääkärin kanssa. Lääkärin velvollisuus on antaa kaikki oleellinen tieto potilaan lääkityksestä. Jos hoitava lääkäri ei ole tavoitettavissa, on hyvä ottaa yhteys hoitotiimin hoitajaan, joka voi viedä asiaa eteenpäin.

Millaisia lääkkeitä tarvitaan?

Skitsofrenian lääkehoito perustuu neurolepteihin eli antipsykootteihin. Perinteiset neuroleptit vähentävät potilaan aistiharhoja, harhaluuloja ja levottomuutta. Uudemmat neuroleptit vaikuttavat myös negatiivisiin oireisiin, kuten passiivisuuteen, tunne-elämän latistumiseen ja taantumiseen. Lisäksi niillä on vähemmän sivuvaikutuksia kuin perinteisillä neurolepteillä.

Neuroleptit eivät aiheuta riippuvuutta.

Neuroleptien lisäksi äkillisissä sairastumisvaiheissa saatetaan käyttää myös joitakin rauhoittavia lääkkeitä.

Lääkkeitä voidaan annostella joko suun kautta (tabletit ja liuokset) tai injektiona eli pistoksina lihakseen. Pistoshoidolla saadaan yleensä nopea vaikutus sairauden akuutissa vaiheessa.

Miten lääkkeitä käytetään?

Koska lääkehoito on tärkeä osa skitsofrenian hoitoa, lääkkeet tulee ottaa mahdollisimman säännöllisesti lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Lääkkeiden ottamatta jättäminen hidastaa potilaan toipumista, ja oireet saattavat pahentua.

Lääkehoidon aikana ei pidä nauttia alkoholia, koska lääkkeiden ja alkoholin vaikutus voi olla arvaamaton. Toisille pienikin määrä alkoholia lääkityksen aikana saattaa vaikuttaa hyvin voimakkaasti.

Mitä tarkoittaa haittavaikutus?

Kuten muillakin lääkkeillä, myös neurolepteillä saattaa esiintyä haittavaikutuksia. Vakavat haittavaikutukset ovat uusilla antipsykooteilla harvinaisia. Haittavaikutusten esiintyminen on hyvin yksilöllistä.

Haittavaikutuksista kannattaa kertoa lääkärille, joka voi tarvittaessa muuttaa lääkitystä sopivammaksi tai määrätä lääkkeitä, jotka vähentävät sivuvaikutuksia.

Osa uusista neurolepteista voi aiheuttaa väsymystä, ruokahalun lisääntymistä ja verenpaineen laskun aiheuttamaa huimausta. Joskus ne vaikuttavat myös seksuaaliseen halukkuuteen.

Perinteisiä neuroleptejä käytettäessä saattaa esiintyä liikkeiden hidastumista, kasvojen jähmettymistä, vapinaa ja suun kuivumista. Niitä voi esiintyä etenkin suurilla lääkeannoksilla hoidon alussa. On myös mahdollista, että pitkäaikaishoidon seurauksena suun ja kasvojen pakkoliikkeet jäävät pysyviksi.

Tärkeintä on tiedostaa, että neuroleptit vähentävät tehokkaasti skitsofrenian oireita. Siksi lääkehoitoa ei pidä keskeyttää tai muuttaa omin päin. Jos haittavaikutuksia ilmenee, niistä kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Kuinka kauan lääkitystä jatketaan?

Lääkkeet ovat merkittävä osa hoitoa. Hoidon alussa lääkitys vähentää potilaan levottomuutta ja unettomuutta jo ensimmäisinä päivinä.

Kestää useita viikkoja ennen kuin lääkehoidolla saavutetaan täysi teho. Siksi on tärkeää, että lääkkeelle annetaan aikaa vaikuttaa ja lääkärin antamia ohjeita noudatetaan.

Osalla sairastuneista lääkehoidon tarve on lyhytaikaista, osalla se on elinikäistä. Hyvä olo on merkki siitä, että lääkehoidossa on onnistuttu. Sitä tulee jatkaa lääkärin ohjeiden mukaan, vaikka potilas tuntisi itsensä terveeksi.

Auttaako kuntoutus?

Psykiatrinen hoito ja kuntoutus liittyvät kiinteästi yhteen. Hoitosuunnitelma tehdään niin, että sairastunut kuntoutuisi mahdollisimman omatoimiseksi. Kuntoutusohjelma aloitetaan usein sairaalassa tai kuntoutuskodissa. Sitä jatketaan tuettuna potilaan omassa elämänpiirissä. Useimmiten hänellä jatkuu myös hoitosuhde psykiatrin tai muun terapeutin kanssa. Kuntouttamien ei ole suoraviivaista. Siihen liittyy usein tilapäisiä takaiskuja, joista ei kuitenkaan pidä lannistua. Kuntoutuksen ajoituksen täytyy olla oikea ja se täytyy olla yksilöllisesti mietittyä. Jokainen potilas on erilainen taustoineen ja sairauksineen. Jo tutkimusvaiheessa on tärkeää selvittää, mistä potilaan kohdalla on kysymys, mihin hoitoa tarvitaan, mitkä ovat sen tavoitteet. Virikkeitä pitää olla sopivasti potilaan sairauden tila huomioon ottaen.

Kuntoutuksen päämääränä on sairauden hallinta, sairauden uusiutuminen ja sen kroonistumisen ehkäisemien.

Kuntoutuksen aikana potilaan on opittava tunnistamaan oma sairautensa kulku. Kuntoutuksella pyritään aikaansaamaan mahdollisimman omatoiminen ja normaaliin elämään pystyvä potilas. Myös työkyvyn palauttaminen mahdollisuuksien mukaan on yksi kuntoutuksen tavoitteita.

Miksi perhe on tärkeä?

Perheen ja lähipiirin mukaan ottaminen potilaan hoitoprosessiin on selkeästi parantanut skitsofrenian hoitotuloksia. Myös sairauden uusiutumisriski vähenee perhetyön avulla. Potilaan on hyvä tietää, että hänen taustansa, ympäristönsä, kokemuksensa ja tietonsa ovat arvokkaita, ja kaikkea sitä voidaan käyttää hoidon tukena.

Perheenjäsenet ovat ammattiauttajien yhteistyökumppaneita. Asiantuntijat antavat omaisille tietoa sairaudesta ja sen hoidosta, hoitopaikoista ja muista sairauteen liittyvistä asioista. Näin vähennetään omaisten pelkoa skitsofreniaa kohtaan, ja samalla kasvatetaan omaisten motivaatiota osallistua hoitoon.

Kaikkien osapuolten pitäisi suhtautua hoitoon avomielisesti ja rehellisesti. Sairastuneelta ei pidä salata asioita, eikä potilaan pidä salata asioitaan. Tarkoitus on toimia hänen parhaakseen. Potilaalla on kuitenkin päätösvalta siinä, keitä omaisia hän haluaa lähelleen.

Sairaalasta palaava potilas tarvitsee läheisten tukea sopeutuakseen uudelleen elämänpiiriinsä ja rakentaakseen sosiaalisia taitojaan. Myötätuntoinen, tukeva ja ymmärtäväinen suhtautuminen ovat paras tapa kohdata skitsofreniaa sairastava ystävä tai sukulainen.

Potilasta lähellä olevien ihmisten voimavaroista pyritään huolehtimaan jo sairauden alkuvaiheessa. Omaisille tarjotaan myös erilaisia tukipalveluita, joista he saavat levähdysaikaa potilaan huolenpidosta. Joskus jokaisen mitta tulee täyteen – silloin on syytä hakea apua. Olennaista jaksamisessa on ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse jaksaa.

Jokaisella ihmisellä on oikeus myös omaan elämään.

Millainen on hyvä hoitosuhde?

Sairaudesta paraneminen on yhteistyöprojekti. Hoitotiimiin kuuluu potilas itse, hoitajat, lääkärit ja potilaan omaiset tai muu lähipiiri. Hyvä hoitosuhde on luottamuksellinen ja turvallinen. Sovittuja pelisääntöjä noudattavat kaikki osapuolet.

Potilas ja omaiset odottavat saavansa tukea ja tietoa mieltä askarruttavista asioista. Lääkärit ja hoitajat odottavat, että potilas noudattaa annettuja ohjeita ja yhteisesti sovittuja päätöksiä.

Potilaan hoidosta vastaavat aina ammattihenkilöt

Potilaan käsitykseen hoidosta, sen sisällöstä ja vaikutuksista vaikuttaa luonnollisesti hänen sairautensa aste ja aikaisemmat hoitokokemukset. Jos potilaalla on pelkoja, ennakkoluuloja tai virheellisiä käsityksiä sairaudesta ja sen hoidosta, hän laiminlyö hoitoaan.

Pitkäaikaiset sairaudet voivat alentaa potilaan kykyä käsitellä uutta tietoa. Siitä huolimatta jokaisella potilaalla on oikeus saada tietoa ja tukea sairautensa eri vaiheissa. Tieto pitäisi olla siinä muodossa, että hän pystyy sen mahdollisuuksien mukaan omaksumaan.

Mikä on varomerkki?

Skitsofrenia on joillakin hyvin pitkäikäinen sairaus. Se saattaa uusiutua ajoittain. Jos tilanne on todettu herkästi uusiutuvaksi, potilaalle voidaan opettaa oireidenhallintaan tehtävä ohjelma.

Varomerkki on ennakoiva oire, joka kertoo potilaalle itselleen ja läheisille, että asiat eivät ole aivan kohdallaan.

Ennakoivat oireet ovat hyvin yksilöllisiä. Kuntoutusvaiheessa näitä mietitään yhdessä ja potilas valmentautuu tunnistamaan ne. Ennakko-oireiden ilmetessä saatetaan ainakin tilapäisesti lisätä lääkitystä. Hoitoa voidaan myös tiivistää. Ennen kaikkea on tärkeää miettiä, mikä tai mitkä tekijät lisäävät oireita.

Ennakko-oireita:

  • Huonontunut yöuni
  • Ärtyneisyys
  • Mielialamuutokset
  • Ahdistuneisuus ja jännittyneisyys
  • Muutokset ajattelu- ja elämäntavoissa
  • Pysyvien oireiden paheneminen

Miten elämästä saa enemmän irti?

Vastuun ottaminen omasta sairaudestaan on askel terveempään elämään

Luottamus hoitotiimiin, läheisiin ja omaan itseensä on ensiarvoisen tärkeää. Lääkityksestä huolehtiminen, varomerkkien tunnistaminen ja omaan hoitoonsa myönteisesti suhtautuminen vaikuttavat kykyyn tehdä työtä ja osallistua harrastuksiin suhteellisen säännöllisesti, vaikka sairaus olisikin pidempiaikainen. Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa rytmittää työtään ja vapaa-aikaansa. Tietty säännönmukaisuus on tärkeää hyvinvoinnille. Sairauden kanssa ihminen voi elää pääosin tasapainoisesti ja mielekkäästi.

Yksin asuva saattaa eristäytyä omiin oloihinsa ja ehkä liukua syvemmälle sairauteensakin. Hakeutuminen muiden seuraan tietoisesti tuo elämään mielenkiintoa ja uusia asioita. Harrastusten avulla yhteydet ihmisiin säilyvät ja itsetunto kohenee.

Psykiatrisilla potilailla on tukitaloja ja muita kohtaamispaikkoja, joissa voi tavata kohtalotovereita. Siellä voi todeta, että ainakaan ei ole yksin kokemustensa kanssa.

Lähde: Tietoa skitsofreniasta, Pfizer, Hannele Niemi, 1999

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit:

Arto Kyllönen

Psykoterapeutti, perheterapeutti VET, työnohjaaja

arto.kyllonen(at)kolumbus.fi
040 5388282

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä
Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä
Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä

Heikki Seppälä

Psykoterapeutti, perheterapeutti ET, työnohjaaja

aatosposti@outlook.com
044 317 1961

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä