Periksi ei anneta – työttömyys kriisinä

  • Työttömyyden monet kasvot
  • Kriisin oireet
  • Periksi ei kannata antaa
  • Noidankehästä muutoksen kehään
  • Muutoksen vastustaminen
  • Muutoksen hyväksyminen

Työttömyyden monet kasvot

Työ on länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa sosiaalinen asema ja yhteiskunnallisen arvostuksen tärkeimpiä mittareita. Se tarjoaa erilaisia yhteisöllisiä arvoja ja identiteetin rakennuspuita: taloudellisen turvan, sosiaalisen yhteisön jäsenyyden ja arvostuksen, selkeän elämänrytmin, mahdollisuuden kokea ammatillisia haasteita ja onnistumisia sekä pitää yllä ja parantaa ammatillista osaamista. Työn kautta ihminen saa kasvot, joiden kautta hän tulee näkyväksi itselle ja yhteisölle, jonka jäsen hän on.

Työttömäksi jääminen järkyttää taloudellisen toimeentulon lisäksi, myös koko sitä perustaa, jolle oma identiteetti ja olemassaolo on rakennettu. Työttömyydestä voi muodostua kriisi, josta selviytyminen voi vaatia myös negatiivisten, elämänmuutosten läpikäyntiä.

Kriisin oireet

Pitkään jatkunut taloudellinen epävarmuus ja sosiaaliset paineet ilmenevät työttömien kokemassa stressissä ahdistuksena ja henkisenä pahoinvointina. Yksi stressiä ja henkistä uupumusta aiheuttava tilanne on työnhaku, jossa työtön joutuu toistuvasti asettamaan itsensä alttiiksi arvioinnille, karsinnalle ja hylkäämiselle.

Tyypillisiä uupumuksen ja masennuksen oireita ovat muun muassa:

  • Fyysinen ja henkinen väsymys
  • Muistihäiriöt
  • Keskittymisvaikeudet
  • Unihäiriöt
  • Passivoituminen
  • Mielialan lasku
  • Mielihyvän kokemisen ja kiintymyksen kokemisen heikkeneminen

Masennukseen ja uupumukseen liittyy niinikään usein itsetunnon

  • Heikentymistä
  • Ahdistuneisuutta
  • Itsetuhoisia ajatuksia
  • Eristäytymisen tarvetta

Uupumus, loppuunpalaminen ja masennus oireilevat myös fyysisinä sairauksina:

  • Erilaisina tulehduksina
  • Särkyinä
  • Selittämättöminä kiputiloina
  • Allergisina iho-oireina

Työttömyys koettelee myös itsetuntoa. Työttömän minäkuva on usein negatiivinen: tunne oman elämän hallinnasta on kadonnut, eikä omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja parempaan tulevaisuuteen juuri jakseta uskoa.
Moni kokee huonommuutta suhteessa työssäkäyviin. Rasitteena on myös kielteisenä koettu yleinen ilmapiiri, jossa työttömiin – erityisesti pitkäaikaistyöttömiin suhtaudutaan kielteisesti.

Periksi ei kannata antaa

Tänä päivänä työttömille sekä työssäkäyville on tarjolla monenlaista toimintaa ja kursseja, joista elämänmuutosten kanssa kamppailevat voivat tarkastella ja parantaa omaa jaksamistaan.

Monille tällainen toiminta tarjoaa ensimmäisen tilaisuuden intensiiviseen ajatteluun, kokemusten ja tuntemusten vaihtoon muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Tavoitteeksi tulisikin ottaa uusien voimavarojen ja keinojen löytäminen.

Noidankehästä muutoksen kehään

Vaikeasta elämäntilanteesta selviäminen ja kriisin voittaminen edellyttääkin eräänlaista ”surutyötä” eli kriisin ja sen tuottaman elämänmuutoksen herättäminen tunteiden läpikäymistä. Pintaan nouseville tunteille, niiden voimakkuudelle ja kestolle ei ole yksiselitteistä kaavaa, mutta tietyt vaiheet ovat kuitenkin osoittautuneet tyypillisiksi vaikeista elämäntilanteista alkunsa saaneille selviytymistarinoille.

Näitä vaiheita voidaan kuvata esimerkiksi muutoksen kehällä, joka on osoittautunut mielekkääksi, oman prosessin hahmottamista helpottavaksi työkaluksi. Tyypillinen prosessi alkaa sekasortoisista tunnelmista, shokista ja tapahtuneen kieltämisestä. Työttömäksi jääminen – vaikka se ei tulisikaan suoranaisena yllätyksenä – on usein suuri järkytys. Jos työpaikkaa ei löydy ja työllistymisnäkemykset näyttävät huonoilta, stressi kasvaa ja kriisi syvenee.

Muutoksen vastustaminen

Tyypillinen negatiivisen elämänmuutoksen käsittelykeino on vastarinta ja puolustautuminen. Yleisin puolustautumismekanismi on syyttäminen, joka kohdistuu ensin itsen ulkopuolelle, esimerkiksi työnantajaan tai poliitikkoihin. Moni on katkera, kun ei saa koulutustaan ja ammattitaitoaan vastaavaa työtä, eikä voi enää ansaita elantoaan. Aiemmin ehkä jopa itsestään selvinä pidetyistä asioista on luovuttava, jolloin saatetaan kokea pettymyksen, vihan ja katkeruuden tunteita.

Moni kokee huonommuutta suhteessa työssäkäyviin – ja uskoo muiden ajattelevan hänestä samoin. Esimerkiksi aktiivinen työnhaku tai yhteydenpito työssäkäyviin ystäviin saattaa katketa, koska heidän kohtaamisensa tuntuu vaikealta uudessa tilanteessa, jossa oma asema koetaan eriarvoiseksi. Vaikeana koettujen tilanteiden välttäminen on puolustuskeino, jonka vaarana on eriarvoisuuden syveneminen ja syrjäytyminen.

Jos oma identiteetti ja olemassaolo on perustunut suuressa määrin uran varaan, voi siitä luopuminen herättää tyhjyyden ja voimattomuuden tunteita. Mikäli elämään ei löydy uusia virikkeitä ja sisältöä, eikä muutoksen aiheuttamaa ahdistusta pääse purkamaan, luopuminen ja menestys alkavat hallita olemista ja saattavat kehittyä masennukseksi.

Taloudelliset vaikeudet ja henkiset paineet heijastelevat myös perhe-elämään. Ahdistuksen ja huolien keskellä perheestä tai parisuhteesta huolehtiminen on usein ylivoimaisen vaikeaa. Mieliala saattaa olla ärtyisä ja ahdistunut, jopa aggressiivinen. Moni purkaa – tavalla tai toisella – pahaa oloansa juuri lähipiiriinsä. Jos ongelmista ja tuntemuksista ei voi puhua perheen tai ystävien kanssa, kierre kasvaa. Muutoksen hyväksyminen ja ongelmien jakaminen perheen ja läheisten kanssa onkin usein ensimmäinen askel ulos ahdingosta.

Muutoksen hyväksyminen

Työtön näkee itsensä usein passiivisena uhrina, jonka vaikutusmahdollisuudet oman elämän suunnan muuttamiseksi ovat vähäiset. Tästä ”uhrikuvasta” luopuminen on tärkeä askel muutoksen tiellä, sillä se auttaa jatkamaan matkaa eteenpäin. Uhrikuvasta luopumisen myötä kuva itsestä muuttuu aktiivisemmaksi, joka puolestaan kohottaa omanarvontuntoa ja lisää uskoa tulevaisuuteen.

Aluksi muutos hyväksytään passiivisesti, jolloin ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen. Tätä vaihetta seuraa niin kutsuttu aktiivinen hyväksyminen, jolle on tyypillistä tapahtuneen ja oman tilanteen tutkiminen ja arviointi. Prosessin edetessä mielessä alkaa viritä ajatus todellisesta aktivoitumisesta, ja katse käännetään varovasti kohti tulevaisuutta.

Huomataan, että asiat näyttäytyvät eri valossa kuin ennen. Muutosta seurannut kriisi ja sen käsitteleminen on kääntänyt perimmäiset arvot päälaelleen, ja elämään kaivataan ehkä erilaisia asioita kuin ennen. Toivo, usko itseen ja tulevaisuuteen palaavat hiljalleen, kun huomataan, että muutoksen ja sitä seuranneiden menetysten kanssa voi elää ja niistä voi selviytyä.

Työttömien, kuten niin monen muunkin suomalaisen, suuri ongelma on, ettei ikävistä asioista haluta tai uskalleta puhua ulkopuolisille – toisinaan edes omalle elämänkumppanille. Toivon herättämiseen tarvitaan kuitenkin toisia ihmisiä, ja toisinaan on hyvä jakaa tuntemuksia myös muiden kuin oman elämänkumppanin kanssa, koska tämä saattaa tarpoa samassa toivottomuuden suossa kuin itsekin on. Sosiaalisten kontaktien solmiminen ja niiden aktiivinen ylläpitäminen ovat tärkeitä syrjäytymisen ja eristäytymisen ehkäisemisessä.
Lähde: Liskola & Lehtonen, Periksi ei anneta, Suomen mielenterveysseura (mukaillen)

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit:

Heikki Seppälä

Psykoterapeutti, perheterapeutti ET, työnohjaaja

aatosposti@outlook.com
044 317 1961

Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä
Mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita:
Kyllä