Miten työstressi syntyy?

Työstressi edeltää työuupumusta

Työuupumus kehittyy pitkittyneestä työstressistä. Se on henkisiä ja ruumiillisia voimavaroja koetteleva tapahtumasarja. Stressin mahdollisuus kätkeytyy lähes kaikkiin elämän suuriin ja pieniin tapahtumiin. Työstressi ei päädy aina työuupumukseen. Työstressiä aiheuttavat lukemattomat asiat. Perinteisesti on oletettu, että työntekijälle asetetut vaatimukset ylittävät tai alittavat käytettävät voimavarat. Muita tämän päivän stressaavia ja työuupumukseen alistavia työtilanteita ovat muun muassa pelko työpaikan menettämisestä, kansainvälistymishaasteet, kehitys- ja oppimisvaatimukset, työmäärän ja kiireen lisääntyminen, niukat henkilöstövoimavarat, työpaikan sisäiset ristiriidat, työntekijöiden välinen kilpailu ja henkinen väkivalta.

Painetilanteista selviytymiseen vaikuttaa myös työilmapiiri. Työntekijöitä kunnioittavassa ja tukevassa työyhteisössä vaikeatkin asiat koetaan lievempinä kuin työntekijöitä alistavassa yhteisössä.

Stressin merkitys

Stressiä tulkitaan usein kielteisesti, sitä kehotetaan välttämään ja siltä kehotetaan suojautumaan.

Toisaalta taas korostetaan, ettei elämää voi olla ilman stressiä. Monet suoriutuvat parhaiten kohtuullisessa stressissä. Haastavien tehtävien aiheuttama tilapäinen stressi voi jopa käynnistää voimavaroja tai johtaa suorituskyvyn paranemiseen. Stressi voi olla myös myönteistä.

Stressitilanteessa työntekijä ei kykene aina näkemään vaikeaa tilannetta haasteena tai voimavaroja kasvattavana, saati, että näkisi stressin myönteisiä seurauksia.

Elämänpyörä

Monet suomalaiset ovat 1990-luvulla joutuneet kestämään sietämätöntä taloudellista niukkuutta ja karsimaan menojaan. Työelämä on muuttunut vaativaksi ja tehokkaammaksi. Suuri osa on kuitenkin jaksanut jatkaa eteenpäin. Miksi? Kestääkö ihminen painostavaa tilannetta, mikäli tietää sen väliaikaiseksi.

Työntekijät suhtautuvat työtilanteisiin eri tavoin ja tulkitsevat niiden merkityksen yksilöllisesti. Toinen voi kokea paineita asioista, jotka ovat toiselle yhdentekeviä. On kysyttävä itseltään, mikä elämässä aiheuttaa paineita, mitä minun on siedettävä ja kestettävä ja mikä on liikaa, mistä voin luopua.

Työstressioireita

Epäkohtia on lähes mahdoton korjata, ellei niitä tunnista. Stressin ja uupumisoireiden havaitseminen ja tunnistaminen itsessä, perheenjäsenissä, työtovereissa ja ystävissä helpottaa niihin puuttumista, niiden korjaamista ja tuen antamista sekä vastaanottamista.

Myös johtajan ja esimiehen velvollisuuksiin kuuluu ottaa huomioon työryhmänsä hyvinvointi ja työkyky. Tulostavoitteiden seurannan lisäksi johtajan ja esimiehen tehtävänä on ehkäistä sekä työyhteisössä olevaa stressiä ja uupumusta että kehittää työyhteisön yksilöllistä ja yhteisöllistä selviytymistä.

Johtajat ja esimiehet voivat tarkkailla, onko heidän työryhmässään stressiä ja uupumusta ennakoivia oireita. Tällaisia ovat muassa:

  • kaunaisuus, kateus
  • myöhästymiset
  • matala yrittämisinnokkuus
  • vetäytyminen ihmissuhteista, eristäytyminen
  • huonot ihmissuhteet; vihamielisyys, epäluottamus ja väheksyntä
  • epävirallisen viestinnän ja kuppikuntaisuuden lisääntyminen(korkean työllisyyden aikana työstressi näkyy muun muassa kasvavana henkilöstön vaihtuvuutena ja poissaolojen lisääntymisenä)

Miten työuupumus kehittyy

Työuupumuksen syitä

Työuupumus syntyy stressistä. Työntekijä ei enää näe ulospääsyä eikä selviydy tilanteesta, koska hän ei löydä puskureita tai muuta tukea helpottamaan pahaa oloaan. Työuupumus eli loppuunpalaminen (burnout) on oireyhtymä, jossa tunnetaan uupumusta, henkilökohtaisen pätevyyden tunteen alenemista ja ihmissuhteista vetäytymistä.

Puhtaasti ruumiillisesta väsymyksestä työuupumus poikkeaa siinä, että siihen kuuluu henkilökohtainen tunne: ”Mittani on täysi, en kestä enää”. Kukaan ei uuvu henkisesti sen vuoksi, että työ on ruumiillisesti väsyttävää. Työuupumuksessa keskeistä on henkinen väsyminen ja työinnon sammuminen. Uupumusta luonnehdintaan ihanteiden, voimien ja elämän sekä olemassaolon merkityksen vähittäisenä ja etenevänä menettämisenä.

Nuoruus altistaa työuupumukselle. Nuori on vielä kokematon, liian tai epätodellisen ihanteellinen ja haavoittuvainen. Iän myötä saavutettu kypsyys ja kokemus puuttuvat.

Toinen työuupumukseen vaikuttava tekijä on sukupuoli. Naiset uupuvat enemmän kuin miehet. Naiset pystyvät kuitenkin puhumaan vaikeuksista ja itsestään miehiä avoimemmin. Sukupuolten väliset erot voivat johtua naisten ja miesten työmäärän epätasaisesta jakautumisesta työssä, kotona ja harrastuksista.

Työuupumusta nimitetään myös loppuunpalamiseksi. Jotta ihminen palaa loppuun, hänen on ensin oltava tulessa. Loppuunpalaminen eli työuupumus kohtaa siis useammin niitä, jotka ovat innostuneita työstään, asettavat vaatimukset korkealle, ovat kunnianhimoisia. Uupumusta on sanottu hyvien, lahjakkaiden ja ahkerien ristiksi. Laiskat eivät stressaannu eivätkä ajaudu uupumukseen. Häikäilemätön ihminen ei myöskään pala loppuun, koska hän jyrää muut alleen. Hän ei häiriinny toisten tarpeista, koska ei edes näe niitä. Tällaisen ihmisen ympäristö on sen sijaan uupumusriskissä.

Uupumus työyhteisössä

Uupumuksella on taipumus heijastua muihin niin kotona kuin työpaikalla. Kun uupunut jättää työpäivän taakseen paha olo kulkee mukana. Hän tietää, että on väärin heijastaa uupumusta kotiin. Hän ei kuitenkaan mahda tilanteelle mitään. Kotona läheiset saattavat väsyä. Lopulta uupunut kadottaa niiden ihmisten rakkauden ja tuen, joita hän erityisesti tarvitsisi selviytyäkseen tyynemmille vesille. Tämän vuoksi on tärkeää lisätä tietoa työuupumuksesta sekä uupuneelle itselleen että muille. Nykyinen vilkas työuupumuskeskustelu tiedotusvälineissä tukee tätä suuntausta. Tiedon lisääntyessä uupumukseen rohjetaan puhua luontevammin niin kotona kuin työssäkin.

Paitsi työntekijä myös esimies ja johtaja voivat uupua. Puhutaan johtamisen uupumuksesta. Perinteisesti on uskottu, että työuupumusta on vain ihmissuhdeammateissa, joissa keskeisistä on toisten auttaminen ja tukeminen. Tällaisia aloja ovat tunnetusti sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetus- ja kasvatus.

Nykyään keskustellaan siitä, voidaanko työuupumus-käsitettä käyttää myös muilla kuin ihmissuhdealoilla esiintyvään uupumukseen. Uupuneita on monilla aloilla. Uupumukselle altistavia tekijöitä eivät ole vain tunneperäiset asiakassuhteet vaan esimerkiksi työn sisällöt, laatutekijät ja kiire.

Uupumusta on myös urheilijoilla, valmentajilla ja poliitikoilla. Sitä esiintyy myös ei-ammatillisilla alueilla. Perhepiirissä tutkitaan vanhempien-uupumusta (parent-burnout).

Pankkialalla ja ammateissa, joissa vaaditaan suurta tarkkuutta perinteisen asiakaspalvelun lomassa, uupumus on jo tunnistettu selväksi ongelmaksi. Pankkialalla uupumusta on lisännyt monet työyhteisölliset tekijät kuten irtisanomisuhat.

Työuupumuksen vaiheet

  1. Hälytysvaihe
    Uupumuksen lähtökohtana voi olla ristiriita työn asettamien vaatimusten ja työntekijän kykyjen ja tarpeiden välillä. Ristiriita on jatkunut kauna. Työuupumus voi seurata monista muistakin tekijöistä kuten pitkäkestoisesta irtisanomisuhasta, kohtuuttomasta työmäärästä, huonoista ihmissuhteista, käsittelemättömistä ristiriidoista ja vallan väärinkäytöstä. Hälytysvaiheessa työntekijä pyrkii saavuttamaan mahdottomaltakin näyttävät päämääränsä ponnistelemalla kaikin voimin ja ylittämällä lopulta voimavaransa.
  2. Rasittuneisuusvaihe
    Työntekijä on käynyt hälytysvaiheessa ylikierroksilla yrittäessään saada työnsä hoidetuksi. Hän jää usein ylitöihin ja käyttää vapaa-aikaansa työntekoon. Voimat kuluvat loppuun ja hän on rasittunut, väsynyt, ärtynyt, jopa vihamielinen.
  3. Uupumisvaihe
    Uupumisvaiheelle on tyypillistä käyttäytymisen ja asenteiden voimakas muutos. Työntekijä saattaa ihmetellä mikä minuun on mennyt. Hän muuttuu välinpitämättömäksi, kovaksi ja kylmäkiskoiseksi. Yksi tapa suojautua henkiseltä pahoinvoinnilta on heittäytyä joustamattomaksi, pitää kiinni pykälistä naurettavuuksiin saakka puolustaakseen oikeuksiaan ja eristäytyä muista. Useat työtoverit alkavat karttaa uupunutta. Uupumisvaihe voi tulla yllättäen ilman että olisi itse tiedostanut hälytys- ja rasittuneisuusvaihetta.

Kolmanteen vaiheeseen edennyt työntekijä tarvitsee jo riittävän pitkää sairaslomaa ja kokonaisvaltaista ruumiillista, henkistä ja sosiaalista kuntoutusta.

Selviytymiskeinoja

Kun ihminen ei voi hyvin, hän yrittää yleensä tehdä jotakin voidakseen paremmin. Työstressin ja -uupumuksen taustalla on usein ristiriita omien tarpeiden ja arvojen sekä työpaikan tarpeiden ja arvojen välillä. Työntekijä pyrkii saavuttamaan tasapainon omien ja työpaikan tarpeiden ja vaatimusten välillä.

Elämämme perusedellytyksiin kuuluu pyrkimys henkiseen tasapainoon ja hyvään oloon. Voiko sen saavuttaa vai ei, riippuu käytettävistä välineistä ja niiden merkityksestä itselle. Tällaista tasapainoon pyrkivää toimintaa voidaan kutsua selviytymiskeinoksi tai selviytymisyritykseksi.

Selviytymisyritys voi olla tietoista tavoitteeseen tähtäävää toimintaa, mutta se voi olla myös tiedostamatonta. Tällöin ihminen ei ole tietoinen siitä, että oman toiminnan tavoitteena on paineen tai jännityksen vähentäminen.

Selviytymiskeinot voidaan jakaa esimerkiksi:

  1. Ongelmanratkaisuun pyrkivät,
  2. Tunteisiin ja oman tilan lievittämiseen suuntautuvat.

Ongelmanratkaisuun suuntautuva selviytyminen

  1. Määrittele ongelma ja käsittele vain yhtä ongelmaa kerrallaan.
    Aseta ongelmat tärkeysjärjestykseen. Kun olet löytänyt tärkeimmän ratkaisevan ongelman kirjoita se muistiin.
  2. Millaisia ovat tavoitteet, joiden haluat toteutuvan ongelman ratkettua. Laadi myös varasuunnitelma, mikäli päätavoitteesi ei syystä tai toisesta toteutuisi. Tämä ei tarkoita epäonnistumisen mielikuvan luomista, se on eri asia. Varasuunnitelma on kaiken varalta laadittava varatie. Se ei jätä pulaan, jos varsinaisen suunnitelman seinä nousee vastaan.
  3. Tutki aiemmat selviytymiskokemukset.
    Millaisia ongelmat olivat ja kuinka ratkaisit ne. Kirjoita ylös niin hyvään kuin huonoon lopputulokseen johtaneet selviytymiskokemuksesi. Voitko siirtää joitakin hyviä osia näistä kokemuksistasi nykyiseen ongelmaasi?
  4. Käytännön toimet
    Tarkastele kirjaamiasi tavoitteita. Pohdi, kuinka saavutat ne. Mikä on tärkein, mikä toiseksi, mikä kolmanneksi tärkein. Mitä aiot tehdä ensimmäiseksi, mitä toiseksi saavuttaaksesi tavoitteesi.
  5. Tukiverkoston tutkiminen ja varmistaminen
    Hyvän selviytymisen perusta on sosiaalisen tuen mahdollisuus ja vastaanottaminen. Tutki sosiaalista verkostoasi. Ketkä tukevat sinua niin hyvässä kuin pahassa? Miten otat heihin yhteyttä, mitä kerrot heille, mitä odotat heiltä, jos sinulla menee hyvin tai jos epäonnistut? Varmista tuki, sillä sen avulla voit selviytyä.
  6. Pidä kirjaa
    Kirjoita, mitä olet tehnyt. Näin pystyt seuraamaan suunnitelmaasi edistymistä ja pohtimaan tulevia toimenpiteitä.

Tunteisiin ja oman tilan lievittämiseen suuntautuva selviytyminen

Tunteisiin ja oman tilan lievittämiseen suuntautunut selviytyminen on todennäköisempää silloin, kun arvioidaan, ettei stressitilanteelle voi tehdä mitään. Näin on usein lopullisissa menetyksissä.

Silloin yrittää selvittää tunteitaan ja pysähtyy keskustelemaan itsensä kanssa. Silloin voi myös pyrkiä muuttamaan omaa asenoitumistaan pahoinvoinnin aiheuttajaa kohtaan. Asioista ja itsestään voi etsiä myönteisiä puolia, luoda uutta uskoa ja asettaa elämänarvojaan tärkeysjärjestykseen.

Ongelman välttämistä kuvaavat muun muassa kieltäytyminen ajattelemasta asiaa tai kieltäytyminen uskomasta siihen. Välttämistä on myös uskomus, että asiat hoituvat itsestään.

Lähde: Arja Sihvonen, Miten ehkäisen työuupumuksen, SMS-Julkaisut, tilaukset, SMS-Julkaisut, yhteys linkit sivulta.

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit: