Masentumisen viisaus

  • Murehtija eristyy työyhteisössä
  • Masentumista vahvistavat ajattelutottumukset
  • Muutamia masentumiseen johtavia ajattelutapoja, joita masentujat usein itsessään tunnistavat
    • Taipumus tehdä mielivaltaisia johtopäätöksiä
    • Taipumus tarkkailla kriittisesti yksityiskohtia ja poimia ne irti asiayhteydestä
    • Liika yleistäminen
    • Suurentelu ja vähättely, joko – tai -ajattelu
    • Omien saavutusten vähättely
    • Taipumus kokea henkilökohtaisena tapahtumat, joihin ei ole voinut vaikuttaa tai joihin ei ole ollut osallisena.
  • Korjataan ajattelutapoja

Masentuminen eli depressio on monelle suomalaiselle omakohtaisesti tuttu. Yksi on alakuloinen syksyllä, toinen keväällä, kolmas kaamosmasentuu pimeimpänä talvisydännä. Vaikka masentuminen on yleensä pelkästään ikävä kokemus, liittyy synkkyyteen meillä myös arvostusta.

Presidentti Koivisto tuntuu sitä viisaammalta, mitä pessimistisempiä visioita hän eläkepäivillään esittää. Halosen tyyliä epäillään – voiko noin iloista menoa ottaa vakavasti? Paasilinnan kirjailijaveljeksistä synkistelevää Erno pidetään syvällisenä ajattelijana. Eikö samaa voi sanoa myös hilpeästä Artosta?

Masentuneisuus ja vakavamielisyys ovat toisiaan liki, mutta eivät suinkaan sama asia. Vakavista asioista voi puhua olematta masentunut. Toinen lähellä oleva mielentila on suru. Kun masentuneisuus on pysähtynyttä toivottomuutta, suruun sisältyy liikettä. Puhutaan surutyöstä, joka muokkaa vaikean kokemuksen merkitystä siedettävämmäksi. Sureminen käykin työstä – sen tarkoitushan on palauttaa katoamassa oleva elinvoima. Masentumisella on puolestaan taipumus kuluttaa elinvoimaa kierteellä, joka vahvistuu itsestään.

Murehtija eristyy työyhteisössä

Masentumisen voi laukaista joku sattumanvarainen, ikävä tapahtuma, jonka merkitys ihmiselle on syystä tai toisesta suuri. On mielenkiintoista, miten merkitykset ovat yksilöllisesti erilaisia. Esimerkki vastoinkäymisten lievemmästä päästä on töistä myöhästyminen, joka voi olla yhdelle mitätön pikkujuttu, mutta toiselle se saattaa vahvistaa kuvaa itsestä ikuisena epäonnistujana.
Työhön liittyvät epäonnistumiset koetaan yleensä vakavina. Esimerkkinä rankemmasta päästä käy työttömäksi joutuminen. Sen kuormittavuusaste on avioeron luokkaa. Vakavien elämäntapahtumien sureminen saakin yleensä myötätuntoa osakseen. On helppo eläytyä läheisensä menettäneen tilanteeseen. Sen sijaan pikkujuttujen yletön murehtiminen ärsyttää. Työelämässä masentumiseen liittyy voimattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä – siis työkyvyn laskua. Pitkän päälle sekin kiukuttaa työtovereita, jos aihetta vetämättömyyteen ei näytä olevan. Näin masentunut ihminen voi menettää työtovereiden myötätunnon, ja eristyy vähitellen omaan oloonsa.

Masentumista vahvistavat ajattelutottumukset

Viime vuosina masentumisen hoidossa on löydetty uusia mahdollisuuksia ajattelutottumuksia tutkimalla. Alakuloinen ihminen katsoo maailmaa silmälaseilla, joista vain ikävät asiat pääsevät läpi. Myönteiset tapahtumat suodattuvat pois, mutta kielteiset moninkertaistuvat ja vahvistavat toisiaan. Hoidossa pyritään tunnistamaan masentumista tukevaa ajattelua, pysäyttämään kertautuvat mielleketjut ja opettelemaan tilalle toisenlaisia. Moni tunnistaa ilman ammattiauttajaakin elämäniloa nakertavia ajattelutapojaan. Niistä eroon pääseminen voi olla kuitenkin vaikeaa.

Alakulon taas alkaessa vallata mieltä kannattaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miten voisi pysäyttää masentumiskierteen ajoissa. Temppu vaatii tervettä itsekritiikkiä, joka on eri asia kuin itsesääli. Edellinen vahvistaa positiivista kehitystä – jälkimmäinen vain harvoin.

Muutamia masentumiseen johtavia ajattelutapoja, joita masentujat usein itsessään tunnistavat

Taipumus tehdä mielivaltaisia johtopäätöksiä

”Onpa sateinen aamu – tänään asiat menevät varmaan huonosti.”
Todellisuudessa sisätöitä tekevällä ihmisellä päivät ovat yleensä hyviä tai huonoja säästä riippumatta, mutta masentujan kokemuksen perusteella sateista aamua on ehkä joskus seurannut huono päivä. Siksi ennusmerkki on hänelle tosi. Työpaikalle tultaessa ennusteella on hyvä mahdollisuus toteutua, jos useampi ihminen sattuu ajattelemaan samalla tavalla. Yhdessä onnettomuutta odottavat ihmiset pilaavat odotetulla tavalla muidenkin päivän.

Taipumus tarkkailla kriittisesti yksityiskohtia ja poimia ne irti asiayhteydestä

Tilanne on suunnilleen sama, kun oppositiopoliitikko tulkitsee hallituspuolueen edustajan puhetta tai päinvastoin. Sovittelevimmastakin puheesta löytyy aina joku moitittava yksityiskohta, jonka voi nostaa esiin ja paisuttaa mahtaviin mittoihin. Helposti masentuvalle ihmiselle saattaa olla vaikea antaa kovin kaivattua positiivista palautetta, koska hän on taitava löytämään siitä tahatontakin piilokritiikkiä.
”Hyvin olet työsi tehnyt!”
”Vai tehnyt, tarkoittaako tämä nyt sitä, että saan potkut?”
Palautteen antajalle tulee helposti turhautunut olo. Ikään kuin hän olisi jäänyt kiinni valheesta, jota ei ole koskaan sanonut.

Liika yleistäminen

”Pekkakaan ei halua auttaa – kaikki miehet ovat samanlaisia.”
Lähellä oleva työtoveri voi piankin huomata naapurin taipumuksen yleistää epäonnistumisia liiaksi. Silloin on hyvä sanoa näkemyksensä suoraan ja rohkaista yrittämään uudestaan, sillä muuten toinen jättää työn helposti sikseen ja saa taas kokemuksen epäonnistumisesta. Seuraavalla kerralla huonosta onnesta on jo enemmän näyttöä:
”Ei se viimeksikään onnistunut – ei kannata yrittää.”

Suurentelu ja vähättely, joko – tai -ajattelu

”Miksi aina minä – kenellekään muulle ei koskaan tapahdu tällaista.”
Todellisuudessa harvalle ihmiselle tapahtuu aina sellaisia asioita, joita muille ei tapahdu koskaan. Silti tuon tapaisen lauseen kuulee masentuvalta ihmiseltä usein. Sanat kertovat tavasta tulkita omia kokemuksia. Absoluuttiset sanat: aina – ei koskaan, kaikki – ei kukaan, ovat ihmisten välisistä arkikokemuksista puhuttaessa harvoin tosia, mutta masentunut ihminen saattaa todella ajatella olevansa massiivisen epäonnen suhteen ainutlaatuinen maailmassa. Kun vaihtoehtona on merkityksettömyyden kokemus, voi sekin olla tyhjää parempi.

Omien saavutusten vähättely

”Jos minäkin pystyin oppimaan tämän ohjelman/opiskelemaan insinööriksi, ei se voi olla kovin vaativa suoritus.”
Yksi tärkeimmistä työkyvyn osatekijöistä on taito oppia. Sen perusteella ihmiset arvottavat itseään ja muita hyviksi tai huonoiksi. Kun ihminen on vakuuttunut suorituskykynsä vaatimattomuudesta, alun perin mahtavilta näyttäneet tavoitteet menettävät merkityksensä pian, kun ne on saavutettu.
Saman huomaa joskus työyhteisössä, jossa uuden luominen on työn jatkuvuuden ehto. Ryhmä kipuilee jatkuvasti vaikeutuvissa tehtävissä. Kun niistä kuitenkin selviydytään, ajatellaan helposti hyvän suoritustason ja korkean laadun olevan työpaikalla itsestään selviä. Unohdetaan, ettei niitä synny ilman lahjakkuutta ja vaivannäköä. Positiivinen palaute ja saavutusten arvostaminen ovat luovan ahkeruuden voimaruokaa.

Taipumus kokea henkilökohtaisena tapahtumat, joihin ei ole voinut vaikuttaa tai joihin ei ole ollut osallisena.

”Olisiko henkilöstön irtisanomiset voitu välttää, jos minä olisin sorvilla/palvelutiskillä/esimiehenä toiminut toisella tavalla.”
Keskustelin laman aikana useiden työttömäksi joutuneiden pankkitoimihenkilöiden kanssa heidän irtisanomiskokemuksistaan. Yllättävän moni pohti henkilökohtaista osuuttaan pankin konkurssissa, vaikka jokainen ymmärsi järkevästi ajatellen tilanteeseen johtaneiden syiden olevan aivan muualla kuin tavallisen työntekijän toiminnassa.
Kriisitilanteessa syiden hakeminen tapahtuneeseen on osa henkistä selviytymispyrkimystä. Masentuvalla ihmisellä pohdinta voi kuitenkin saada globaalit mitat. Hän saattaa ahdistua esimerkiksi etelämantereen saastumisesta tai aseriisunnan hitaudesta henkilökohtaisena murheena. Ei silti, etteivätkö ne olisikin huolestuttavia asioita, mutta asioiden korjautumista masentuminen ei auta.

Korjataan ajattelutapoja

Tällaiset ajattelutottumukset voivat olla täysin tiedostamattomia suhtautumistapoja. Siksi niiden tunnistaminen – saati muuttaminen – ei ole aina helppoa. Monet pystyvät kuitenkin hiukan asiaa pohdittuaan tunnistamaan esimerkkien kaltaisia, nopeasti mielessä häivähtäviä ajatusketjuja tilanteissa, jotka liittyvät masentumiseen. Tunnistaminen on tärkeää, koska vain siten on mahdollista korvata ne itsetuntoa tukevilla ajatuksilla. Joskus läheinen työtoverikin voi auttaa alkuun masentumiskierteen katkaisussa kertomalla toisen ajattelutapoja koskevista havainnoistaan.
Otsikon ajatukseen palaten voikin sanoa, että alakuloisen ihmisen synkkä yksinpuhelu ei aina ole osoitus säkenöivästä älystä. Kyse on pikemminkin ajattelun ja tunne-elämän ongelmista, jotka vaikeuttavat todellisuuden arviointia.
Ei ole sattuma, että Arto Paasilinnan veijariromaaneita arvostetaan Ranskassa niiden positiivisen vapausfilosofian vuoksi. Ranskalaisessa kulttuurissa synkän mielenlaadun rinnastaminen viisauteen ei ole kovin tavallista. Siellä depressiokaan ei ole niin yleistä kuin meillä.

Lähde: Työyhteisöviesti 2/2000, Jukka Leskinen, TTK-Valmennus Oy

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit: