Lapsen suru – kun äiti tai isä kuolee

Tämä artikkeli sisältää tietoa lapsen surusta äidin tai isän kuollessa. Artikkeli kertoo mm. siitä, miten eri-ikäiset lapset kokevat kuoleman. Tämän tiedon avulla vanhemmat, omaiset, opettajat, terveydenhuoltohenkilökunta ja muut lasten kanssa tekemisissä olevat voivat auttaa ja tukea lasta surussa.

Lapsen suru hukkuu helposti aikuisen surun alle. Aikuiset eivät useinkaan huomaa tai tajua lapsen kokemaa tuskan syvyyttä eivätkä tiedä millaisten vaikeuksien kanssa sureva lapsi joutuu kamppailemaan. Ymmärtäväinen aikuinen saattaa olla kallisarvoinen apu lapselle, joka elää vaikeassa ja epävarmassa ajassa.

Eloonjäävälle vanhemmalle artikkelista on hyötyä silloin, kun hän saa sen käyttöönsä ajoissa enne toisen vanhemman kuolemaa ottaakseen myös lapsen mukaan surutyöhön.

Anna lapsen olla mukana

Kun lapsi menettää vanhempansa on tärkeää, että hän saa läheisen ja lämpimän yhteyden muihin perheenjäseniin. Lapsen tulee saada olla mukana surussa muiden perheenjäsenten kanssa. Sillä voi olla suuri merkitys sille miten lapsi suruaan käsittelee ja siitä selviytyy.

Joskus vanhemmat yrittävät säästää lasta olemalla keskustelematta tapahtuneesta. Tämä voi johtaa siihen, että lapsi menettää luottamuksen vanhempiinsa ja tuntee jäävänsä perhe-elämän ulkopuolelle. Vanhempien on hyvä tietää, että lapsi kestää vaikeita uutisia sairaudesta ja kuolemasta. Moni lapsi haluaa myös nähdä kuolleen ja tällöin heille pitää antaa mahdollisuus siihen.

Lapselle tulee antaa lupa näyttää tunteitaan ja tehdä kysymyksiä. Tämä on muistettava niissä tapauksissa, joissa vanhemmat ovat eronneet ja joissa lapsi ei ole asunut kuolleen vanhemman luona. Lapsella tulee olla oikeus surra kuollutta, vaikka vanhempien keskinäinen suhde ei ole ollut hyvä.

Lapsi ja kuolema

Lapsen käsitys kuolemasta riippuu hänen iästään. Seuraavassa on tietoa eri-ikäisistä lapsista, heidän kuolemankäsityksistään, mielikuvistaan, suremistavoistaan ja oireistaan.

Pienet lapset

Pienet lapset ikävöivät kuollutta samalla tavalla, kuin hän olisi sairaalassa tai matkoilla. He eivät voi käsittää, että isä tai äiti ei tulee enää takaisin.

Pienet lapset asettavat todellisia, suoria ja usein hyvin vaikeitakin kysymyksiä, kuten esimerkiksi: ”Eikö äiti tule pian taas takaisin kotiin?” tai ”Miksei hän voi tulla haudasta ylös?” Lapset puhuvat usein ja eri yhteyksissä kuolleista.

”Annetaan kaikkien ovien ja ikkunoiden olla auki,
jotta isä pääsee takaisin kotiin”

Alle kouluikäiset lapset

Alle kouluikäinen lapsi ei kykene vielä ajattelemaan johdonmukaisesti. Hän näkee itsensä kaiken toiminnan keskipisteessä ja voi tuntea, että hänen omat ajatuksensa ja tekonsa ovat vaikuttaneet kuolemaan. Lapsi voi esimerkiksi luulla, että isä sairastui, koska hän sanoi: ”tyhmä isä”, ja oli toivonut isän kuolevan. Tällaisissa tapauksissa lapsi voi kokea voimakkaita syyllisyyden tunteita.

Noin 6-11 vuotiaat lapset

Noin 6-11 vuotiaat lapset ymmärtävät vaiheittain, että kuolema on lopullinen ja pysyvä. Monet kuvittelevat, että kuolema on kuin henkilö, joka tulee hakemaan sairasta ihmistä. He miettivät minkälaista on olla kuolleena.

”Isä, sano tarkalleen se paikka, missä paikassa äiti on taivaassa”
”Mahtuuko isä varmasti taivaaseen, kun isän setä ja serkut ovat jo menneet sinne”

Kaikki eivät erota mielikuvitusta ja todellisuutta toisistaan. Kuullessaan kummitusjuttuja lapset voivat kuvitella, että kuollut elää uudestaan. Mikäli lapsella ei ole ollut mahdollisuutta nähdä kuollutta vanhempaansa hän voi ajatella, että kuollut on aina yhtä pahannäköinen kuin ne väkivallan uhrit, joita he ovat nähneet televisiossa.

Murrosikäiset ja nuoret

Tässä iässä lasten mielikuva kuolemasta on jo ennestään abstrakti muistuttaen aikuisten mielikuvaa. Nuoret ymmärtävät kuoleman lopullisuuden. Moni mietiskelee mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja oman kuoleman pelko voi olla suuri. Moni nuori, päinvastoin kuin lapsi, pystyy hallitsemaan tai piilottamaan surunsa. Ei ole epätavallista, että nuoret väittävät etteivät pelkää kuolemaa. Lapset saavat vaikutteita aikuisten puheista ja mikäli he huomaavat, että kuolema on aikuisille tabu voivat he pitää ajatuksensa itsellään.

Murrosiän loppuvaiheessa nuoret ovat jo irtautumassa kodistaan. Tämä vaikeuttaa usein surutyötä. Perheessä koetut ristiriitatilanteet saattavat tuoda esille muistoja, jotka voivat kuolemantapauksessa aiheuttaa voimakkaita syyllisyydentunteita. Usein nuori ajattelee, ettei koskaan kertonut kuolleelle, miten paljon piti hänestä. Nuori voi tuntea itsensä voimattomaksi, epätasapainoiseksi ja yksinäiseksi. Seurauksena voi olla keskittymiskyvyn väheneminen ja itsetunnon heikkeneminen.

Nuorille voi olla myös raskasta ajatella, ettei kuollut saa enää olla mukana heidän elämässään, esim. ylioppilasjuhlissa tai häissä. Monet kokevat, että kuolemantapaus estää heitä elämästä ja käyttäytymästä kuin muut nuoret. He murehtivat sitä, miten eloonjäänyt vanhempi tulee selviämään ja kuka kantaa perheestä vastuun. Ajatus itsemurhasta ja siten uudelleen tapaamisesta kuolleen kanssa ei ole kovin harvinaista. On tärkeää saada nuori hyväksymään, että nuorella on tämänlaisia ajatuksia kuolemantapauksen aiheuttamassa raskaassa ja epävarmassa elämäntilanteessa.

Nuori tuo esille surun monta kertaa tavalla, jota aikuisten on vaikea ymmärtää. Joku soittaa musiikkia kovaäänisesti tai käy ulkona ystäviensä kanssa poikkeuksellisen usein. Aikuisten ei pidä käsittää väärin nuorten välinpitämättömyyttä ja ohimenevältä näyttävää surua. Ei ole tarpeen lisätä nuorten taakkaa, mutta olisi hyvä saada heidät ilmaisemaan tunteitaan.

Miten vanhemmat voivat auttaa

Kun lapselle kerrotaan jostakin ikävästä asiasta, kuten vakavasta sairaudesta on hyvä pitää lapsi, joko sylissä tai muuten fyysisesti lähellä. Fyysinen kontakti kertoo parhaiten sen, että sinä ja minä olemme yhdessä tässä ja nyt ja minä pidän sinusta.

Kun toinen vanhemmista on kuolemaisillaan on tärkeää, että lapsi saa olla yhdessä sairaan kanssa. Myöskin pienetkin lapset haluavat näyttää rakkautensa ja huolensa. He voivat tehdä sitä esimerkiksi antamalla piirustuksia tai kukkia. Monet lapset haluavat auttaa aikuisia sairaan hoitamisessa.

Jäähyväiset kuolevan kanssa

Lapsen on tärkeää saada hyvästellä kuoleva isä tai äiti. Tällä on suuri merkitys sille, miten lapsi myöhemmin pystyy tekemään surutyötään. Lasta ei pidä lähettää pois kuolevan luota hänen viimeisinä päivinä tai tunteina vaan antaa hänelle mahdollisuus olla osa perhettä, joka tukee toisiaan vaikeina hetkinä.

Parasta on, mikäli jäähyväiset voidaan antaa vielä silloin, kun sairaalla on mahdollisuus puhua lapsen kanssa ja osoittaa hänelle hellyyttä. Lapsen tulee kokea jäähyväiset tärkeinä ja peruuttamattomina. Siten kuolemasta tulee todellinen ja hänen on helpompi suhtautua siihen tosiseikkaan, että äiti tai isä on lopullisesti poissa.

Lapsen ollessa kuolevan luona on tärkeää, että hänellä on mukana aikuinen, johon hän luottaa ja joka voi tukea häntä vaikealla hetkellä. Tässä tehtävässä sekä terveydenhoitohenkilökunnalla että läheisillä ihmisillä on tärkeä rooli.

Kun kuolema on tapahtunut

Kun kuolema on tapahtunut on lapselle avuksi nähdä kuollut ja osallistua hautajaisiin. Näin lapsen on helpompi ymmärtää mitä on tapahtunut ja uskoa että tapahtuma on lopullinen.

Kokemus on osoittanut, ettei lapselle ole vahingollista nähdä kuollutta. Päinvastoin – mielikuvitus luo enemmän pelkoja kuin todellisuus. Lasta ei kuitenkaan saa pakottaa, mikäli hän ei itse halua nähdä kuollutta.

Lapselle tulee selittää mitä hautajaisissa tapahtuu. Anna lapsen olla mukana valmistelemassa, esim. valitsemassa kukkia tai leipomassa. Ota lapsi mukaan hautausmaalle ennen hautaustilaisuutta, jotta paikka on hänelle tuttu entuudestaan.

Lapsen suru

Lapset reagoivat hyvin eri tavoin tietoon isän tai äidin kuolemasta. Ensimmäinen ja välitön reaktio on usein shokki, pelästys ja itku. Jotkut lapset eivät pysty keskustelemaan tai toimimaan, toiset taas käyttäytyvät niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Monet vihastuvat siitä, että kuollut on jättänyt heidät. Samalla he toivovat, että kuollut tulisi takaisin. On myös normaalia, että vanhemmatkin lapset kieltävät itseltään tosiasian, että isä tai äiti on poistunut ikuisesti.

Perheen jokainen lapsi reagoi yksilöllisellä tavalla menetykseen. On tärkeää olla selvillä siitä, että lapsella, joka pitää surua sisässään, voi olla vähintään yhtä suuri tarve saada tukea kuin toisella, joka selvemmin ilmaisee suruaan.

”Elisa itki kovin, kun hän näki äidin kuolleena, mutta Santtu ei katsonutkaan äitiään, vaan meni hakemaan videoita ja pyysi voileipää.”

Myöhemmin elämässä

Ensimmäinen vuosi kuolemantapauksen jälkeen on tavallisesti vaikein. Erityisesti juhlapäivinä, kuten jouluaattona tai syntymäpäivinä kaipuu on erityisen suuri. Raskas aika käydään usein uudestaan läpi, kun vuosipäivä vanhemman sairauden alkamisesta tai kuolemasta lähestyy.

Mikäli lapsi ei ole saanut mahdollisuutta läpikäydä suruaan se voi vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä tulevaisuudessa esimerkiksi psyykkisten vaikeuksien muodossa tai vaikeuksina hallita surua myöhemmissä kuolemantapauksissa.

Tärkeä tietää

  • Anna lapsen nähdä kuollut ja osallistua hautajaisiin. Ota lapsi mukaan hautausmaalle ja selvitä, ettei kuollut tule enää takaisin.
  • Anna tarpeellinen aika läheisyydelle ja yhdessäololle.
  • Selitä asioista lapselle vähän kerrallaan, älä selittele pitkään.
  • Kerro, että isä tai äiti on myös allapäin ja siksi hän voi olla ärsyyntynyt ja käyttäytyä eri tavalla kuin normaalisti.
  • Korosta aina uudelleen ja uudelleen, että lasta rakastetaan ja että hän ei ole syyllinen kuolemantapaukseen. Anna lapsen ilmaista sekä hyviä että pahoja ajatuksia kuolleesta.
  • Auta lasta säilyttämään muistonsa kuolleesta.

Lähde: Lapsen suru, Lounais-Suomen syöpäyhdistys ry. 1998

Revert to Web View
Next Post Previous Post

Psykoterapeutit: